Jyrki Iivonen

TERRORISMIN AIKAKAUSI MAAILMANPOLITIIKASSA SAATTAA OLLA PÄÄTTYMÄSSÄ

Syyskuun 11. päivänä 25 vuotta sitten tapahtui asioita, jotka tuntuivat muuttavan pysyvästi koko maailmanjärjestelmän. Varhain kyseisen päivän aamuna 19 islamilaista terroristia kaappasi neljä matkustajakonetta ja käytti niitä eri rakennuksiin kohdistuneisiin iskuihin New Yorkissa ja Washingtonissa. Tappaviksi aseiksi muutetut koneet syöksyivät New Yorkissa World Trade Centerin kahta yli 100-kerroksista tornia vastaan. Washingtonin alueella ne taas iskeytyivät Yhdysvaltain asevoimien ja puolustusministeriön rakennukseen Pentagoniin. Neljäs kone tuhoutui maahansyöksyssä pääkaupungin länsipuolella sen jälkeen kun sen matkustajat olivat nousseet vastarintaan, jotta kone ei olisi päässyt lentämään Washingtoniin, missä sen tarkoituksena oli iskeytyä Yhdysvaltain kongressin rakennukseen.

Tässä terroristijärjestö al-Qaidan toteuttamassa iskussa sai surmansa noin 3000 henkeä sekä 19 terroristia. Pelastustoimien yhteydessä menehtyi erikseen vielä noin 400 palomiestä ja poliisia. Iskut olivat näin yksi maailmanhistorian kaikkein tuhoisimmista terroristisista operaatioista. Iskujen vaikutukset eivät lisäksi rajoittuneet vain välittömiin tapahtumiin Yhdysvalloissa, vaan ne muuttivat perinpohjaisesta Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusstrategian. Muutos Yhdysvaltain ajattelussa ja toiminnassa oli poikkeuksellisen suuri, sillä kylmän sodan päättyminen vain kymmenen vuotta aikaisemmin oli saanut monet uskomaan, että maailmassa oli alkanut uusi rauhanomainen aikakausi ja että demokratia oli Neuvostoliiton hajoamisen myötä saavuttanut lopullisen voiton erilaisista totalitaristisista hallinnoista.

Tuo helpottunut tunne kesti kuitenkin vain yhden vuosikymmenen ajan. Mutta uudessa vaiheessa ei kyse ollut enää kahden ydinasevallan välisestä kamppailusta vaan uudentyyppisen toimijan, maailmanlaajuisen terrorismin astumisesta näyttämölle. Jälkikäteen on ollut helppo sanoa, että varoittavat tunnusmerkit olivat olleet koko ajan olemassa, niitä ei vain osattu lukea oikein. Terroristiset ääriliikkeet olivat piinanneet esimerkiksi Saksaa, Espanjaa ja Italiaa jo 1970-luvulla. Yhdysvaltain suurlähetystöihin ja sen ulkomaisiin sotilaskohteisiin oli alettu iskeä 1980-luvulla. Venäjä taas oli alkanut sotia Tshetsheniassa ja se johti terrori-iskuihin esimerkiksi Moskovassa. Ronald Reaganin presidenttikauden jälkeen ensimmäiset pommi-iskut ulotettiin myös Yhdysvaltoihin.

Yksi käännekohta ajoittuu vuoteen 1988, jolloin saudi Osama bin Laden perusti uskontoa ja politiikkaa yhdistäneen al Qaida -nimisen terroristijärjestön, jonka toiminta suuntautui alusta alkaen kansainväliselle näyttämölle. Uudet terroristit iskivät ensimmäisen kerran New Yorkiin helmikuussa 1993, tosin vain rajallisin tuloksin. World Trade Centerin maanalaisessa pysäköintitilassa räjähtäneet pommit surmasivat kuusi ihmistä, ja tekoa toteuttaneet jäivät nopeasti kiinni ia istuvat tänäkin päivänä yhä vankeudessa. Vuonna 1998 sama järjestö iski myös Yhdysvaltojen suurlähetystöihin itäisessä Afrikassa, mutta vieläkään näitä järjestöjä ei otettu riittävän vakavasti.

Vasta syyskuun 11. päivän iskut muuttivat ratkaisevasti Yhdysvaltain ja laajemmin koko kansainvälisen yhteisön toiminnan. Yhdysvallat aloitti kansainvälisen kampanjan al Qaidan ja erityisesti sen johdon tuhoamiseen tähdänneen toiminnan, joka kesti kymmenen vuoden ajan. Osama bin Laden surmattiin erikoisoperaatiossa Pakistanissa toukokuussa 2011 Barack Obaman ollessa Yhdysvaltain presidentti. Se pyrki myös eliminoimaan ne yksittäiset maat, joilla se uskoi olevan yhteyksiä terroristeihin. Afganistanissa neuvostojoukkojen vetäytymisen jälkeen valtaa pitäneet talibanit syrjäytettiin. Samoin tehtiin Irakissa, kun johtajan Saddam Hussein antoi epämääräisiä lausuntoja hallintonsa aseellisista kyvyistä ja sai aikaan salamasodan, jonka yhteydessä hän itse sai surmansa. Terrorismin muodostama uhka ei kuitenkaan kadonnut maailmasta, vaan vanhojen kukistettujen toimijoiden tilalle alkoi nousta uusia, ja jos mahdollista, entistä vaarallisempia liikkeitä.

Al Qaidan tilalle nousi 2010-luvun alussa lähinnä Irakissa ja Syyriassa vaikuttanut entistä radikaalimpi liike ISIS (Islamic State of Iraq and Syria). Se perusti näiden maiden syrjäisiin osiin oman kalifaattinsa ja hallitsi niitä vuosien 2014 ja 2019 välisen ajan. Liike ei kuitenkaan saavuttanut koskaan pysyvää menestystä, koska sen edustama uskonnollinen fanatismi vieraannutti myös lähes kaikki islamilaiset maat. Liikkeen soluja toimi kuitenkin monissa maissa – myös Euroopassa – ja varsinkin Syyrian pitkäaikaisen hallitsijan Bashar al-Assadin valtakauden aikana. Hänen kukistumisensa joulukuussa 2024 merkitsi kuitenkin käytännössä loppua myös ISIS:lle.

Maailmanpolitiikalle vaikuttaa kuitenkin valitettavasti olevan tyypillistä, että kun yksi ongelma ja haaste saadaan hoidettua, tilalle nousee joku uusi. Niin on käynyt myös 2020-luvulla. Kun terrorismin muodostuma uhka on saatu ainakin jossain määrin ratkettua, ovat yksittäiset valtiot alkaneet turvautua terroristisiin menetelmiin. Venäjä presidentin Vladimir Putinin Ukrainassa vuonna 2022 aloittama sota on synnyttänyt uuden tilanteen. Ja jälleen maailma on tilanteessa, jossa globaali epävarmuus on lisääntymässä. Venäjä ei toki pysty uskottavalla tavalla haastamaan Yhdysvaltain johtamaa demokraattista länttä, mutta epävarmuutta se on toki saanut aikaiseksi. Maailmassa ollaan siirrytty takaisin valtio- ja liittokuntakeskeiseen maailmaan, jossa presidentti Alexander Stubbin sanoja lainaten on kolme toimijaa, Yhdysvaltain johtama demokraattinen länsi, Venäjän johtama muutaman maan autoritaarinen itä sekä koko kolmannen maailman kattava eteläinen maailma, joka tasapainoilee kahden edellä mainitun välillä ja jossa Kiinalla on entistä suurempi merkitys. Tässä uudessa rakennelmassa ei sen sijaan ole enää sijaa aikaisemmin niin näkyvästi esiintyneillä terroristijärjestöillä.

Tässä uudessa maailmantilanteessa ei ole samalla tavalla tilaa niille maille, joiden politiikka perustuu tasapainoiluun eri napojen välillä. Tämä kävi selväksi myös Suomelle kun Venäjä provosoimatta ja solmimistaan sopimuksista huolimatta aloitti hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan neljä ja puoli vuotta sitten. Suomi oli jo paljon ennen sitä liittynyt moniin läntisiin rakenteisiin kaikissa muissa suhteissa paitsi sotilaallisesti. Siksi päätös liittyä Natoon oli meille loppujen lopuksi varsin helppoa.

Mutta onko aikaisempia vuosikymmeniä leimannut taistelu terrorismia vastaan lopullisesti ohi? Niin toivottavaa kuin terrorismin katoaminen olisikin, näin ei ole käynyt. Eri terroristijärjestöt ovat kyllä menettäneet asemaansa, mutta varsinkin Lähi-idässä ne yhä toimivat. Lisäksi eräät yksittäiset valtiot ovat jopa kasvavassa määrin alkaneet turvautua terroristisiin menetelmiin. Palestiinalainen Hamas teki terroristisen hyökkäyksen Israelia vastaan ja aloitti samalla sodan, joka on jatkunut jo useiden vuosien ajan ja johtanut pysyvään väkivallan kierteeseen. Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan on sekin mitä puhtainta terroristista toimintaa. Myös Yhdysvaltain ja Iranin välinen konflikti sisältää terrorismille tyypillisiä piirteitä. Tässä mielessä voidaan sanoa, että terrorismi on edelleen valitettavan olennainen osa kansainvälistä politiikkaa.

Suomen on tässä tilanteessa keskitettävä huomionsa omien turvallisuusetujensa suojaamiseen. Meidän tulee panostaa kansalliseen puolustukseen huolehtimalla sekä aseistuksemme riittävyydestä ja tasosta että maanpuolustustahdon pysymisestä vahvana. Tarvitsemme ja ansaitsemme nämä molemmat. Tässä mielessä on erityisen surullista, että kaikki eivät tunnu tätä ymmärtävän. Otetaan vain yksi esimerkki. Vasemmistoliitto ja vihreät ovat vaatineet ilmapuolustuksellemme olennaisen Davidin linko -hankkeen lopettamista. Kyseiset puolueet olivat kuitenkin vuonna 2023 päättämässä kyseisestä hankkeesta, mutta vaativat silti nyt sen keskeyttämistä. Kaikki eivät Suomessa taida sittenkään olla halukkaita huolehtimaan sotilaallisesta puolustuksestamme parhaalla mahdollisella tavalla.

Jyrki Iivonen