Jyrki Iivonen

9.9.2022

NOBEL-KIRJAILIJA ISAAC BASHEVIS SINGER – KAUNOKIRJALLISUUDEN SOSIOLOGINEN HELMI

Aina syyskuun alussa muistelen helposti sitä, kuinka tulin vuonna 1969 Tampereen yliopistoon opiskelemaan pääaineenani sosiologia. Se oli tuohon aikaan se yhteiskuntatieteen ala, jossa uskoin lähes kahden vuosikymmenen maaseudulla asumisen ja kahdeksanluokkaisen oppikoulun jälkeen pääseväni parhaiten ymmärtämään juuri tuolloin keskellä suurta murroskautta elävää suomalaista yhteiskuntaa ja koko maailmaa. Toivoakseni tuo ymmärrys on sittemmin minulle löytynyt, olkoonkin että tie sen luo ei ole ollut suora ja ongelmaton. Uskallan silti ajatella, että juuri sosiologian opiskelu on vienyt minut sinne missä tällä hetkellä olen.

Sosiologian oppikirjoista mieleeni on erityisesti jäänyt – Erik Allardtin ja Yrjö Littusen perustaa luoneen alan perusoppikirjan lisäksi – cum laude-vaiheessa tenttimäni empiirisen sosiologian historiallisia virstanpylväitä esitellyt John Madgen teos The Origins of Scientific Sociology. Siinä kerrotaan empiirisen sosiologisen tutkimuksen kansainvälisistä kulmakivistä 1800-luvun lopusta aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan saakka. Monilla noista tutkimuksista on sanottavansa vielä tänäkin päivänä, varsinkin nyt kun maailmamme jälleen kerran on suurten mullistusten keskellä jotka edellyttävät ihmisiltä uutta sopeutumista.

Yksi Madgen kirjassa esitellyistä tutkimuksista on omana aikanaan ja myöhemminkin harmittavan vähälle huomiolle jäänyt vuosina 1918-1920 ilmestynyt William I. Thomasin ja Florian Znanieckin The Polish Peasant in Europe and America (Puolalainen talonpoika Euroopassa ja Amerikassa). Siinä nämä kaksi tutkijaa käyvät läpi Yhdysvaltoihin muuttaneiden puolalaisten elämää sekä ennen muuttoa että sen jälkeen. Yksi tutkimuksen pääinnovaatioista on monipuolinen tutkimusaineiston kokoaminen ja analysointi. Mutta ennen kaikkea se on tutkimus ihmisistä, jotka siirtyvät perinteisestä suljetusta ja staattisesta maalaisyhdyskunnista uuteen yksilöllisyyteen ja kilpailuun nojaavaan moderniin yhteiskuntaan, jossa kulttuurin lisäksi myös kieli, keskinäisen kommunikaation väline, on muuttunut.

Thomasin ja Znanieckin aineisto koostuu pääasiassa etnisistä puolalaisista ja heidän kokemuksistaan. Koska aineisto pohjautuu ennen ensimmäistä maailmansotaa muuttaneiden puolalaisten elämään, on tärkeää muistaa myös puolalaisen yhteiskunnan makrotaso. Puola oli menettänyt valtiollisen itsenäisyytensä 1700-luvun lopussa, kun Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat sen keskenään. Puolalla oli jopa oma suurvaltahistoriansa keskiajan lopulta kun se ulottui käytännössä Itämereltä Mustalle Merelle saakka. Puola oli myös poikkeuksellisen monikulttuurillinen maa. Kun juutalaiset oli käytännössä karkotettu läntisestä Euroopasta jo keskiajalla, muodostui Puolasta heille se maa jonne he saattoivat asettua asumaan, joskaan sinnekään ei ilman tiettyjä rajoituksia.

Juutalaisista muodostui näin sorretun Puolan sisälle huomattavan suuri etninen vähemmistö, jonka ainoa selviämisstrategia oli tiivis tukeutuminen heidän omaan etniseen kulttuuriinsa; kieleen, uskontoon, tapoihin ja jopa ruokaan. Näin juutalaiset säilyttivät Puolassa alkuperäisen identiteettinsä vuosisatojen ajan. Tilanne alkoi kuitenkin muuttua, kun valtaosa Puolan juutalaisten asuttamista alueista tuli osaksi Venäjän valtakuntaan. Aina 1800-luvun lopusta lähtien heidän yhteiskunnallinen ja etninen asemansa vaikeutui. Lisääntyvien pogromien myötä entistä useampi alueella asunut juutalainen alkoi harkita muuttamista muualle. Mutta koska läntinen Eurooppa oli heiltä suljettu eikä Afrikassa tai Aasiassa ollut heille soveltuvia alueita (Palestiinaa lukuun ottamatta), muutti heitä 1800-luvun lopun ja 1920-luvun alun välisenä aikana miljoonittain Yhdysvaltoihin, missä heillä oli mahdollisuus jatkaa elämistä omissa yhteisöissään. Monet juutalaiset perheet ja suvut jäivät kuitenkin edelleen Puolaan ja Länsi-Venäjälle tunnetuin seurauksin.

Tällainen oli se maailma johon Isaac Bashevis Singer (alkuperäiseltä nimeltään Icek Hersz Zynger) syntyi marraskuussa 1903. Hänen isänsä oli arvostettu hasidirabbi, ja myös hänen äidinisänsä oli rabbi. Hänellä oli sisko ja veli, jotka myös päätyivät sittemmin kirjalliselle uralle. Perhe asui aluksi Radzyminin pikkukaupungissa ja muutti vuonna 1908 Varsovaan, Singerin monissa teoksissa esiintyvälle Krochmalna-kadulle, joka oli yksi kaupungin suurimmista juutalaiskeskittymistä. Singerin perheellä oli yhteisössä keskeinen asema; rabbina hänen isänsä oli paikallisille asukkaille puolivirallinen tuomari, sovittelija ja hengellinen johtaja. Ensimmäisen maailmansodan myötä perhe kuitenkin hajosi joksikin aikaa ja muutti maalle. Sodan jälkeen Singer alkoi opiskella rabbiinikoulussa mutta ei tuntenut alaa omakseen ja muutti siksi vuonna 1923 takaisin Varsovaan. Hän sai veljensä avulla työpaikan jiddishinkielisen sanomalehden oikolukijana ja alkoi suuntautua kohti kirjallista uraa.

Singer julkaisi ensimmäisen novellinsa samassa lehdessä vuonna 1925. Vuonna 1935 ilmestyi hänen ensimmäinen romaaninsa Saatana Gorayssa. Se on tositarinoihin perustuva kertomus joka sijoittuu 1600-luvun puoliväliin ja kertoo Chmielnitskin joukkomurhan jälkeisistä tapahtumista. Kyseinen romaani on viimeisiä Singerin vielä suomentamattomia teoksia. Singer oli kasvavassa määrin huolestunut Euroopan poliittisesta tilanteesta ja erityisesti Hitlerin Saksan muodostamasta uhkasta. Niinpä hän muutti samana vuonna New Yorkiin, missä hänestä tuli jiddishinkielisen Vorwärts-lehden toimittaja ja kolumnisti. Hänen silloinen vaimonsa Runia ja poikansa Israel muuttivat puolestaan Neuvostoliittoon ja sieltä edelleen Palestiinaan. Singer tapasi heidät uudelleen vasta 20 vuotta myöhemmin Israelissa.

Singerin sopeutuminen amerikkalaiseen yhteiskuntaan vei kuitenkin oman aikansa. Tilanne vakiintui vasta vuonna 1940, kun hän solmi avioliiton saksanjuutalaisen Alma Wassermannin kanssa. Samalla hänen kirjallinen maineensa alkoi asteittain kasvaa. Hänen suosionsa kirjoittajana kasvoi, vaikka hänen häpeilemätön juutalaisten tapojen arvostelu herätti myös närkästystä. Esimerkiksi sukupuolikysymyksiä hän käsitteli hyvin estottomasti. Varsinaista kirjallista läpimurtoa hän sai odottaa kuitenkin 1950-luvulle saakka.

Singerin varsinaisena läpimurtoromaanina pidetään vuonna 1950 ilmestynyttä Moskatin sukua. Vuosina 1953-1955 ilmestyi kaksiosainen Puolan maaseudulle sijoittuva sukukoroniikka (Nousee päivä, laskee päivä ja Illan tullen, yön pimeten). Niitä täydentää vuosina 1957-1958 ilmestynyt Varjoja Hudsonin yllä. Kolme ensimmäistä keskittyy tarkastelemaan elämää ensimmäistä maailmansotaa edeltäneessä Puolassa ja neljäs puolanjuutalaisten siirtolaisten sopeutumista Yhdysvaltoihin. Nämä neljä teosta ovat Singerin kaikkein sosiologisimmat teokset. Ne tuovat esiin sekä jännitteet ympäröiviin yhteiskuntiin että ennen muuta juutalaisyhteisöjen sisäiset jännitteet kun vanha ja uusi on ajautunut törmäyskurssille ja luonut kasvavia paineita vuosisataiselle juutalaisten erityisyydelle ja etnisyydelle.

Näiden laajojen sukutarinoiden jälkeen Singer keskittyi kompakteihin yhteiskunnallisiin romaaneihin, joista osaan haettiin aiheet myös kauempaa menneisyydestä. Vuonna 1960 ilmestynyt Lublinin taikuri kuvaa sosiologisen tarkasti traditioihin pohjautuvan vanhan Lublinin ja uuden modernisoituvan Varsovan välillä. Vuonna 1962 ilmestynyt Orja sijoittuu vielä kauemmas menneisyyteen, 1600-luvulle Singerin ensimmäisen romaanin jälkeiseen aikaan. Molemmissa romaaneissa käsitellään rohkeasti myös seksuaalisuuteen liittyviä aiheita. Vuonna 1966 ilmestynyt Vihassa ja rakkaudessa kertoo holokaustista pelastuneesta ja sodan jälkeen Yhdysvaltoihin muuttaneesta miehestä, jolla on kaksi perhettä ja jonka elämä menee lopullisesti sekaisin kun New Yorkiin muuttaa myös hänen kolmas, puolanaikainen vaimonsa. Vuonna 1967 ilmestynyt Lupakirja kertoo rakkauselämänsä sotkeneesta aloittelevasta kirjailijasta, joka pohtii mahdollisuutta hakea lupaa muuttaa Puolasta Palestiinaan.

Singer sai vuonna 1978 ansaitusti Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Samana vuonna ilmestyi hänen 1930-luvun Puolaan sijoittuva romaaninsa Shosha. Senkin päähenkilö on aloitteleva kirjailija. Siinäkin on kyse sekä epätoivoisesti rakkaudesta että juutalaisten tulevaisuuden pohdinnasta. Romaanissa Parantumaton vuodelta 1991 on samanlaisia aineksia. Siinäkin kirjan päähenkilö ei osaa tehdä päätöstä rakkaussuhteistaan ja omasta tulevaisuutta koskevista ratkaisuista. Lopuksi on vielä mainittava Singerin muusta tuotannosta täysin poikkeava, vuonna 1988 ilmestynyt romaani Peltojen kuningas, joka sijoittuu varhaiselle keskiajalle saakka ja jossa juutalaisuudella on melko marginaalinen merkitys. Siinäkin on kuitenkin kyse kahden aikakauden välisestä murroskohdasta, jossa pakana-aikainen metsästyskulttuuri joutuu väistymään kaupunkikeskeisen kristinuskon ja maanviljelyksen tieltä.

Edellä kerrottujen romaanien lisäksi Singeriltä on ilmestynyt useita novellikokoelmia, joita monet pitävät hänen koko tuotantonsa ydinalueena. Niiden pohjalta on ilmestynyt neljä eri kirjaa: Isäni seurakuntaa (1966), Intohimoja (1970), Vanhaa rakkautta. Tarinoita vanhasta maasta (1988) ja Kuin oma poika. Tarinoita uudesta maasta (1985). Nuo kokoelmat osoittavat, että Singer on eittämättä pienten tarinoiden mestari, joka muutamalla tarkalla piirrolla saa esiin monisäikeisen sosiologisen kuvan siitä maailmasta joka katosi toisen maailmansodan aikaisiin kammottaviin rikoksiin. Tuota vanhaa maailmaa ei enää ole, mutta siitä saa edelleen hyvän kuvan vierailemalla Varsovassa sijaitsevassa vuonna 2014 avatussa Puolan juutalaisten museossa (POLIN), jonka on suunnitellut Tampereellakin opiskellut ja vaikuttanut arkkitehti Rainer Mahlamäki.

Isaac Bashevis Singer julkaisin elämänsä aikana 18 romaania ja novellikokoelmaa, 14 lastenkirjaa, useita muistelmateoksia sekä suuren määrän esseitä, kolumneja ja muita artikkeleja. Hänen teostensa pohjalta on tehty useita elokuvia. Hän ei ollut vain tarkkanäköinen menneiden tapahtumien kuvaaja vaan myös erinomainen yhteiskunnallisten jännitteiden analysoija. Hän oli myös kielellinen mestari. Hän kirjoitti koko tuotantonsa jiddishiksi ja osallistui henkilökohtaisesti niiden englannintamiseen. Hän ei osallistunut perinteisiin juutalaisten uskonnollisiin menoihin mutta oli silti syvästi uskonnollinen. Hänellä oli erityisen läheiset suhteet ashkenaasi-juutalaisten (euroopanjuutalaisten) yhteisöön. Poliittisesti hän piti itseään konservatiivina ja katsoi, että ”massoja jatkuvasti imartelemalla ei voi saavuttaa paljoakaan”. Sionismiin hänellä sen sijaan oli varsinkin aluksi ristiriitainen suhde. Holokaustin jälkeen hänen asenteensa ei ollut enää yhtä kriittinen. Israelin perustamisen jälkeen hän alkoi pitää sitä tosiasiana, vaikka toikin esiin myös siellä ilmenneitä sisäisiä jännitteitä.

Singer kuoli 87-vuotiaana heinäkuussa 1991 Floridassa ja hänet on haudattu juutalaisin menoin Paramukseen New Jerseyn osavaltiossa. Hän on eittämättä yksi merkittävimmistä 1900-luvun kirjailijoista. Hänen lähes koko tuotantonsa on julkaistu suomeksi Tammen Keltaisessa kirjastossa.

Jyrki Iivonen