Perustaminen ja alkuvuodet

PERUSTAMINEN JA ALKUVUODET

Tampereella syntyi 1880-luvun alkuvuosina suomenmielisten puolue ja vuonna 1882 perustettiin sen etuja ajamaan Tampereen Suomalainen Seura. Ruotsinmielisten puolella perustettiin oma seuransa, Konservationiklubi. Tampereella alkoi kieli- ja äänioikeustaistelu, jota jatkui kiivaana vuosisadan lopulle asti. Tampereen Suomalainen Seura toimi kuitenkin lyhyen aikaa ja samoin myös sen tilalle syntyneet kaksi uutta seuraa, Suomalainen Sanomalehtiseura ja nuorten muodostama seurusteluklubi. Suomenmielisten yhdistystoiminnan ponnettomuus ja sisäiset ristiriidat aiheuttivat sen, että ruotsinmieliset pitivät edelleen valtaa kaupungin hallinnossa. Kaupungin asukkaiden suuri enemmistö 1880-luvulla oli suomenkielistä. Tarvittiin uusi yhdistys suomalaisuuden asian ajajaksi ja etujen valvojaksi.

KLUBIN PERUSTAMINEN

Syksyllä 1890 kirjakauppias O. Palander kutsui asianharrastajia neuvotteluun suomenmielisten seuran perustamiseksi Tampereelle. Sääntöehdotusta laatimaan nimettiin toimikunta, johon kuuluivat F. E. Jernberg, Atle Genetz, J. Kupiainen, O. Palander ja Kustaa Hiekka (Lindell). Säännöt vahvistettiin ja klubi piti perustavan kokouksensa 22.9.1891. Pari vuotta aiemmin oli Tampereella jonkin aikaa toiminut epävirallinen Suomalainen Klubi -niminen seura. Siihen kuului 31 jäsentä, jotka lähes kaikki olivat sittemmin perustamassa Tampereen Suomalaista Klubia.

Tohtori G. R. Idman

Klubin ensimmäiseksi esimieheksi valittiin tohtori G. R. Idman ja varaesimieheksi kunnallisneuvos C. W. Åkerlund sekä johtokunnan jäseniksi maisteri F. E. Jernberg, kasööri J. Kupiainen, kauppias G. Selin, toimittaja K. Wiljakainen ja insinööri Aug. Huikarinen sekä varajäseniksi kultaseppä Kustaa Hiekka ja kauppias A. Poutiainen. Vuoden loppuun mennessä ilmoittautui jäseniksi 67 henkilöä, jotka merkittiin Klubin perustajajäseniksi.

Klubin ensimmäisissä säännöissä oli kahdeksan pykälää ja ne sisälsivät määräykset Klubin tarkoituksesta, kotipaikasta, vuosikokouksesta, esimiehen ja johtokunnan tehtävistä, jäsenmaksusta sekä jäsenen erottamisen, Klubin lopettamisen ja sääntöjen muuttamisen perusteista.

Nämä säännöt olivat voimassa 18 vuoden ajan. Säännöissä toiminnan johtaminen jaettiin kahdelle rinnakkaiselle elimelle, toisaalta esimiehelle, joka johtaa klubikokouksia, esittelee niille johtokunnan valmistamat asiat ja toimii klubin aatteellisen toiminnan johtajana, sekä toisaalta johtokunnalle, joka hoitaa klubin taloutta, ottaa uudet jäsenet ja valmistelee klubin päätettäväksi tulevat asiat. – Tämä johtamismalli on edelleen voimassa.

KUNNALLINEN VAIKUTTAJA

Tampereen Suomalainen Klubi otti päätehtäväkseen yhteistoiminnan aikaansaamisen ja ylläpitämisen Tampereen suomenmielisten keskuudessa erityisesti poliittisissa mutta muissakin asioissa. Klubin 1890-luvun suuria asioita olivat kansallismielisyyden edistäminen ja siihen liittyvä kielikysymys, äänioikeusjärjestelmän kansanvaltaistaminen ja väkijuomakaupan rajoittaminen. Tampereella käytyä kielitaistelua – ruotsinmielisten ja suomenmielisten välistä valtataistelua – seurattiin mielenkiinnolla muissa kaupungeissa. Kaupungeista suomalaisimpana Tampere kävi tavallaan eturintaman taistelua.

Äänioikeuden ohella toinen keskeinen kysymys kaupungin 1890-luvun politiikassa oli väkijuomain valmistuksen ja myynnin rajoittaminen, jonka suomenmieliset olivat ottaneet tavoitteekseen. Suomenmielisten asiaa ajoivat Suomalaisen Klubin yhteistyökumppaneina ennen muuta Työväenyhdistys ammattiosastoineen ja raittiusseurat. Ruotsinmieliset taas saivat tukea kauppiaspuolueelta, jonka tukikohtia olivat Kauppaseura ja Talonomistajien yhdistys. Suomalainen Klubi ajoi yhdessä Työväenyhdistyksen kanssa kunnallista äänioikeutta työväestölle, joka sitten toteutuikin vuonna 1898.

Tampereen Suomalaisen Klubin edustama suomalainen puolue oli yli vuosikymmenen ajan Tampereen johtava kunnallispuolue. Klubi johti ratkaisevalla tavalla Tampereen kunnallista elämää aikana, jolloin kaupungin teollisuus ja liike-elämä kehittyivät erittäin voimakkaasti. Klubin ensimmäistä vuosikymmentä onkin sanottu sen loistoajaksi. Klubin valta kunnallisissa asioissa alkoi vähetä tultaessa 1900-luvulle. Tähän vaikuttivat ennen muuta Klubin harjoittama raittiuspolitiikka sekä vanha- ja nuorsuomalaisten väliset erimielisyydet, jotka sittemmin johtivat nuorsuomalaisten eroon Klubista.

ALKUVUOSIEN TOIMINNAN PUITTEET

Ensimmäinen asunto

Alkuvaiheessa Klubi piti kokouksiaan Kauppahotellissa ja johtokunta ”milloin missäkin”. Oman huoneiston hankintaan ryhdyttiin pian. Tammikuussa 1892 Klubi teki vuokrasopimuksen huoneistosta, joka sijaitsi Puutarhakatu 22:een rakenteilla olevassa talossa. Omaan huoneistoon päästiin muutamaan syksyllä 1982. Huonekalujen ohella huoneistoon hankittiin biljardikalusto. Tässä huoneistossa viihdyttiin kuitenkin vain neljä vuotta, sillä huoneisto kävi ahtaaksi. Keväällä 1896 tehtiin kymmenen vuoden vuokrasopimus Läntinen Puistokatu (Hämeenpuisto) 22:ssa sijaitsevasta huoneistosta, jonka talonomistaja M. Laurén oli varta vasten rakentanut Klubin tarpeisiin.

Ensimmäisellä vuosikymmenellä Klubi piti kokouksia joka toinen viikko, vaikka säännöt edellyttivät vain yhtä kokousta kuukaudessa. Kokouksiin pyrittiin saamaan jokin erityinen keskustelun aihe, mutta kun sellaista ei aina löytynyt, klubikokoukset harvenivat. Kokousten lisäksi järjestettiin juhlia ja iltamia, ja Klubille hankittiin vuonna 1895 oma piano ja pari vuotta myöhemmin perustettiin oma kuoro. Keskeinen osa toimintaa 1890-luvulla oli vaaliasioiden hoitaminen. Sitä varten asetettiin vuonna 1893 24-jäseninen vaalikomitea eli juntta. Vaalijuntta olikin tuolloin tärkein elin Klubin ulospäin suuntautuvassa toiminnassa.

Klubin alkuvuosien pääasiallisia tulolähteitä olivat jäsenmaksut ja biljardituotot. Vaalikustannuksiin hankittiin varoja keräyslistoilla. Klubi antoi myös alkuvuosinaan taloudellista tukea tärkeiksi katsomiinsa hankkeisiin. Se mm. sitoutui Maaseututeatterin kannatusyhdistyksen jäseneksi ja antoi avustuksia Z. Topeliuksen rahastoon, Suomalaisen Kansakoulun Ystäville ja paikkakunnan kansalliselle sivistystyölle.

Teksti: Markku Rauhalahti
Kuvat lähdejulkaisusta
Lähde: Sinisalo, Uuno 1932. Tampereen Suomalainen Klubi 1891-1931, 40-vuotiskertomus; Tampereen Suomalainen Klubi.