Jukka Soisalon-Soininen: Mannerheimin Puolan vuodet

Puola tuli Jukka Soisalon-Soinisen elämään vuonna 1970. Tuohon aikaan alkoi yliopistomaailmassa yhteistyö Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja Krakowan yliopiston Jagellonican ylioppilaskunnan välillä.

Vuonna 2017 oli Puolassa Mannerheim-aiheinen näyttely Marsalkan 150-vuotis-syntymävuoden merkeissä.

Jukka Soisalon-Soinisen kirja Mannerheim Puolan vuodet oli alkuvaiheessa niiden teosten joukossa, joista valikoitui Tieto-Finlandia-teos. Mannerheimin Puolan vaiheista on tutkimusta tehnyt Martti Turtola oikeastaan ensimmäisenä tutkijana. Ruotsalainen professori Stig Jägerskiöld kirjoitti aikanaan bibliografian sukulaisestaan Gustaf Mannerheimista ja tämän Puolan suhteista.

Mannerheim saapui Puolaan, Kalishin kaupunkiin, vuonna 1889 ja palasi Pietariin vuonna 1891. Pietarissa hän tutustui puolalaisiin. Puolassa ollessaan Mannerheim nousi rykmentin johtoon. Rykmentti oli aluksi varsin tavanomainen, mutta kah- dessa vuodessa Mannerheim teki siitä valiorykmentin. Suurimmat keskukset Venäjän keisarikunnan alueella olivat 1800-luvun lopulla Pietari, Moskova ja alle miljoonan asukkaan Varsova, mikä tunnettiin Pikku-Pariisina. Se oli länsimaisempi kuin Pietari.

Puolalaisista voidaan todeta, että esitelmöitsijä Jukan toteamana nykypuolalaisistakin noin 10 prosenttia on aatelisia. Aatelisen aseman saavuttaminen edellytti sitä, että kykeni varustamaan hevosen. Ylhäisaatelia Puolassa on noin 10 sukua, joilla maaomaisuuden määrä on 50 000 – 100 000 hehtaaria. Aatelissuvut naivat keskenään ja vanhin poika peri kaiken.

Gustaf Mannerheimilla oli hyvä puolan kielen taito eli parempi kuin suomen kielen taitonsa. Mannerheim tutustui merkittävään Zamoyskyn aatelissukuun. Perhe oli vaikuttanut Puolan historiaan satojen vuosien ajan. Mannerheim ja Adam Zamoys- ki nähtiin kuvassa Voimistelun Suurkisoissa vuonna 1938 Helsingissä uudella olympiastadionilla. Adam oli Kansainvälisen Voimisteluliiton puheenjohtaja ja nautti Mannerheimin vieraanvaraisuudesta.

Uusi Suomi-lehti teki Adamista kolmen tunnin haastattelun, missä hän esitteli myös mittavan kunniamerkkikokoelmansa. Kreivitär Inka Zamoyski maalasi muotokuvan Mannerheimista. ”Halusin hänen hymyilevän” ja näin saatiin Man-nerheimista harvinainen kuva hymyilevänä. Taustana oli se, että Mannerheim oli vaikuttanut siihen, että kreivittären isä säilyi hengissä Dachaun leirillä 1942-1945. Aleksander Zamoyski oli aluksi Auschwitzissä, sitten Dachaun leirillä.

Herman Göring ja Mannerheim tutustuivat toisiinsa vuonna 1935. Noissa keskitysleiriltä pelastamisasioissa kreivi von Rosen oli kääntynyt Göringin puoleen, sillä olivathan Göring ja von Rosen lankoja. Amiraali Kanaris oli myös apuna. Heinrich Himmlerkin oli suunnitellut Zamoyskin suvun siirtoa Suomeen yhdessä kirjeessään.

Sisarelleen Sophiellelle ( Sofia ) Mannerheim totesi vuona 1915: Ruhtinatar Maria Lubomirska oli ihastuttava ”Grande Dame”. Maria mainitsi päiväkirjassaan ”minun kenraalini”. Heillä oli ensitapaaminen Pietarissa vuonna 1904. Kirjeenvaihto jatkui 1930-luvun puoliväliin ( Maria kuoli vuonna 1934 ). He tapasivat usein Bristol-hotellissa. Maria Lubomirskan päiväkirjat tulivat esiin 1990-luvulla. Niissä Manner-heim mainittiin yli 20 kertaa.

Näimme kuvan Mannerheimin pooloharrastuksesta Pietarissa vuonna 1897. Sitä harrastettiin Krestovin saarella yhtenä länsimaisena harrastuslajina muiden joukossa. Kuva tapahtumista palautui Mannerheimille helmikuussa vuonna 1940.

Polski Legion w Finlandii

” Jumalan nimeen, Meidän vapautemme puolesta ja Teidän”. Puolan legioona Viipurissa noudatti tätä puolalaista perinnettä, joka sai alkunsa 1831. Puolan legioonan komentaja, luutnantti S. Prus-Boguslawski.

Referaatti Jukka Sola
Kuva Timo Tulosmaa