Tietokirjailija Ari Järvelä: Idman - valoa vaiettuun häpeään

Tietokirjailija Ari Järvelä valotti Nils Idmanin vaiheita lähtökohtaisesti Idmanin saa-masta tuomiosta alkaen vuodesta 1913 aina hänen kuolemaansa 1944 saakka. Nils Idman syntyi Messukylässä 23.syyskuuta 1858 ja kuoli Helsingissä 6.maaliskuuta 1944. Tuohon aikaväliin mahtuu ajallisesti mittava elinkaari. Siitä jälkipolvet tie-tävät tai luulevat tietävänsä lähinnä Nilsin edelleen mittasuhteeltaan Pohjoismai- den suurimman kavalluksen. Tuo kavallus paljastui vuonna 1912. Kavalluksen mittavuutta valaisee se, että se vastasi lähes 10 prosenttia Suomen suuriruhtinas-kunnan silloisesta vuosibudjetista.

Pankinjohtaja Idman tuomittiin aluksi 10 vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta syyttäjänä toimineen tamperelaislähtöisen tuomarin toimesta tuomiosta valitettiin Turun hovioikeuteen. Sen seurauksena Turun hovioikeus ja senaatin oikeusosasto pidensivät tuomion 15 vuoteen. Romanovien hallitsijasuvun 300-vuotisen vallassaolon kunniaksi ( vuodesta 1613 ) kaikkia tuomioita kuitenkin lyhennettiin keisarillisella julistuksella ja joukkoamnestialla. Itsenäisen Suomen tasavaltaiset perusteet luonut presidentti Ståhlberg armahti sitten Idmanin noin 7 vankilavuoden jälkeen. Vankeusaikanaan Idman hoiti vankilan kasvitarhaa huolella ja auttoi vankilavirkailijoita kielitaitoisena ihmisenä monin eri tavoin.

Nils Idmanille ja hänen vaimolleen merkitsi erityisen paljon vaimo - Annan mukaan nimetty kesäpaikka, huvila Kangasalla. Kaiken omaisuutensa kavalluksen seurauksena menettänyt pariskunta eli talvet Helsingissä ja noin puolet vuodesta Kangasalla aina huhtikuusta tuonne syys-lokakuun taitteeseen. He olivat köyhiä, mutta eivät sitä surkutelleet. Anna teki käsitöitä, marjasti ja sienesti. Nils huolehti osaltaan Längelmäveden kalatalouden tasapainosta innokkaana kalastajana hyvine saaliineen. Ja herrasmiehen tavoin – aina puku päällä ja solmio kaulassa.

Noin 10 vuotta jatkunut Nilsin kavallustoiminta seurauksineen oli viilentänyt ymmärrettävästi pariskunnan välejä. Mutta todellinen rakkaus ja uskollisuus sai heidät lopulta lähentymään toisiaan kenties entistä vahvemmin sitein. Anna oli pystypäin varmaan se lähin tuki silloinkin, kun myrsky kovimmin pauhasi heidän ja erityisesti Nilsin persoonan ympärillä.

He siis saivat viettää monen monia yhteisiä hetkiä Annalassa, jonne myös jälkipolvet olivat tervetulleita.

Idmanien tytär Majlis Julia Sofia ( 1889 – 1982 ) avioitui nuorena hollantilaisen miehen, Jan Willem van der Vlugtin kanssa ja Idmanin suvun viimeisimmät vaiheet ovatkin keskeisesti kytkeytyneet Hollantiin. Sieltä tietokirjailija Järvelä sai sitä materiaalia Nils ja Anna Idmanin jälkipolvilta, mikä mahdollisti hänelle erinomaisen selvitystyön tekemisen Nilsin vaiheista. Tähdellistä on todeta sekin, että Majlis Idmanin appiukko Willem van der Vlugt oli Leidenin yliopiston oikeus-filosofian professori, joka pani alulle tsaari Nikolai II:lle osoitetun vetoomuksen Suomen autonomian puolesta. Tämä ns. kulttuuriadressi 3000 eurooppalaisen oppineen allekirjoittamana, vetoomus Suomen puolesta, luovutettiin van Vlugtin ja joidenkin muiden professorien toimesta tsaarille vuonna 1899. Van Vlugt oli ehdoton Suomen puolustaja ja puolestapuhuja moninaisissa yhteyksissä.

Kasvattitytär Nanna Idman ( 1889-1922 ) kuoli nuorena.

Idmanien tytär Herta Margareta ( 1890 – 1942 ) oli Maggie Gripenbergin ohella suomalaisen modernin tanssitaiteen ensimmäisen sukupolven edustaja.

Valoa vaiettuun häpeään. Idmanit, ne jotka Nils Idmanin kavalluksesta eniten kärsivät, ovat vaienneet häpeän johdosta sukupolvien ajan. Tiedotusvälineet ja jotkut arvostetut asiantuntijat ovat meidän päiviimme saakka osanneet kertoa sen, mihin Idmanin kavaltamat rahat ovat kadonneet. Ne eivät ole kadonneet. Ne eivät ole menneet keinotteluun tai omiin rakennusprojekteihin. Ne ovat kaiketi pääosin menneet Nils Idmanin kavereiden ja ”kavereiden” auttamiseen. Varmaan pankinjohtajan mielenlaatu saattaa selittää tekoja enemmän kuin mitkään muut vaikuttimet. Ainakaan oman voiton pyynti ei tekoja selitä, Idman myös vaikeni silloin, kun muiden vaikkapa yrittäjien vaikuttimia olisi pitänyt selvittää viran-omaisille, Hän otti kaiken päälleen. Jotkut teollisuuden vaikuttajat, kuten Haarla ja Liljeroos, pysyivät hänen ystävinään. Mutta hurjista skenaarioista ja spekulanttien puheista huolimatta tekojensa vaikuttimet lienevät olleet enemmänkin hyväntah-toisuus ja auttamishalu. Sitten kun vyöry alkoi kiihtyä, ei sitä voinut enää pysäyttää.