Diplomi-insinööri Ilkka Mäntyvaara: Akateeminen Karjala-Seura 1922-1944

Akateeminen Karjala-Seura perustettiin 22.2.1922 ja lakkautettiin 23.syyskuuta 1944 yhdessä lukuisten muiden isänmaallisten yhdistysten kanssa. Seuran tarkoituksena oli heimoyhteyksien ja kansallishengen lujittaminen sekä maanpuolustuksen tehostaminen. Käsite Suur-Suomi ja Suur-Suomi – aate kuului Akateemisen Karjala-Seuran sanavarastoon. Yksiselitteistä määritelmää käsitteelle Suur-Suomi ei välttämättä voida esittää. Kaikessa tapauksessa se joidenkin mielestä korosti itämerensuomalaisten kansojen yhteenkuuluvuutta korostavaa heimoaatetta sen radikaalissa muodossa. Tavoitteena oli liittää Suomeen Neuvostoliitolle kuulunut Itä – Karjala. ”Rohkeimmillaan” tavoite, Suur-Suomi, käsitti myös Inkerin, Pohjois-Norjan ja Pohjois-Ruotsin suomenkielisen väestön asuinalueita. Suur-Suomi oli siis suurta pienempi, mutta samalla pientä suurempi tavoite ja alueellinen kompleksi. Osalle se merkitsi aivan kuin 1800 -luvun lopun karelianisteille kulttuuriyhteyttä Karjalan laulumaille, tuonne Karjalan käen kukuntamaille. Osalle sillä oli selkeästi alueiden annekdoinnin ja taloudellisenkin hyödyn tavoite ja merkitys. Rohkeimmillaan Suur-Suomi - aate levisi koskemaan Itä-Karjalaa, Kuolaa, jopa Viroa, Inkeriä sekä Ruijaa ja Länsipohjaa. Suur-Suomi - aate eli voimakkaimmin itsenäistymisemme alkuvuosina ja AKS:n ensi vuosina. Vähitellen se hiipui ja viime sotien jälkeen ei saanut enää juuri tuulta siipeinsä alle.

AKS:n perustajat olivat Elias Simojoki, Erkki Räikkönen ja Reino Vähäkallio.

Vihtori Kosolan vetämä Lapuan liike oli kommunismin vastainen ja äärioikeisto- radikaali liike vuosina 1929 – 1932. Sen toiminnan huipentumia olivat vuoden 1930 Talonpoikaismarssi Helsinkiin sekä vuoden 1932 Mäntsälän kapina. Viime mainittu tapahtuma sekä kyyditykset eli muilutukset aina presidenttipari Ståhlbergiin ulottuneina merkitsi AKS:n ja Lapuan liikkeen pyrkimysten erkaantumista toisistaan. Liike kiellettiin ja lakkautettiin toukokuussa 1932.

Sen ideologinen seuraaja, IKL eli Isänmaallinen Kansanliike sai kyllä kansaedusta-jia, mutta ei koskaan kuitenkaan noussut Lapuan liikkeen radikaalin toiminnan tasolle radikaalisuudessaan. Sillä oli toki 100 000 jäsentä. IKL:n perustivat 5. kesäkuuta 1932 Hämeenlinnassa Vilho Annala, Herman Gummerus ja Erkki Räikkönen. IKL:n toiminta päätettiin vuonna 1944 ja myös sen lehti, Ajan Suunta, lakkasi ilmestymästä.

ITÄ-KARJALAN SOTILASHALLINTO

Aunuksen piiri

Maaselän piiri

Vienan piiri

MANNERHEIMIN MIEKKAVALA

Mannerheimin miekkavala Vaasan senaatin johtamille Suomen virallisille joukoille luettiin Antrean asemalla 23.helmikuuta 1918.

Päiväkäskyssä Mannerheim lausui:

” En pane miekkaani tuppeen ennen kuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennen kuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennen kuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin niin hyvin Suomen kuin Vienan Karjalastakin…

AKATEEMISEN KARJALA-SEURAN LIPPUVALA

” Lippumme alla ja lipullemme minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, uhraavani työni ja elämäni isänmaalleni, Suomen kansallisen herättämisen, Karjalan ja Inkerin, suuren Suomen puolesta. Sillä niin totta kuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, niin minä uskon yhteen suureen Suomeen ja sen suureen tulevaisuuteen.”

Kun kahden henkilön suosittelema järjestön kokelasjäsen oli sisäistänyt Seuran toiminnan ja pyrkimykset, oli tuon valan vannomisen vuoro.

ASEKÄTKENTÄ

Nimet Haahti, Lukkari, Arimo ja Leskinen olivat keskeisesti mukana ns. asekätken-nässä. Asekätkennällä pyrittiin varmistamaan vaaran vuosina sitä, että äärivasem-miston kumoustoiminta voitaisiin tukahduttaa.

YHTEENVETO

+ Pyhän Venäjänmaan liepeillä asuvat pienet kansat eivät sovellu venäläiseen maailmankuvaan. Ne pitää liittää Venäjään.

+ Venäjä edustaa sen hallitsijoista riippumatta ikuista vaaraa naapurikansoille ja koko Euroopalle

+ Venäjän kansa seisoo johtajiensa takana eikä ole syytön heidän tekoihinsa. Despoottinen hallitustapa julmuuksineen pohjautuu välittömästi Venäjän kansan luonteeseen.

Lyhennetty versio Mäntyvaaran esitelmästä

Referaatti Jukka Sola
Kuvat Timo Tulosmaa