DI Hannu Wirola: Kaarlo Ilmari Sylvester Toivonen

”Kalle Kulkevainen” – henkilökuva varatuomari maj.res. Kaarlo I.S. Toivosesta

• Kaarlo Toivonen syntyi 31.12.1908.

KST:n elämäkertaa

• Itä-Karjalan sotilashallinnon palvelukseen 15.2.1942
• Kinnasvaaran keskusvankilan apulaisjohtajaksi 6.3.1942
• Kinnasvaaran keskusvankilan johtajaksi 7.10.1942
• Kinnasvaaran keskitysleirin päälliköksi (o.t.o.) 22.10.1942
• Petsamon piirin nimismieheksi 10.11.1943
• Lakkautuspalkalle Petsamon nm:n virasta 1.1.1945 lukien
• Zdanovin listan julkistamisen jälkeen jonkin aikaa piilottelua Suomessa, karkaaminen Valpon pidättäjiltä Harjulasta (nykyisen Katajatie 44-46:n kohdalla), piilottelua Kangasalla ja Kuhmalahdella sekä lopulta siirtyminen maanpakoon Ruotsiin yhdessä evl. Antero Aakkulan kanssa NL:n ja Valvontakomission Ruotsille osoittamien luovutusvaatimusten pelossa edelleen Venezuelaan

Itä-Karjalan siirtoleireistä

• Pääosin Itä-Karjalan venäläistä väestöä, mutta myös epäluotettavia suomensukuisia, joillakin leireillä myös sotavankeja ja suomalaisia rintamakarkureita
• Leireillä yhteensä 24 000 ihmistä; näistä kuoli 4 800–8 000

• Suuren kuolleisuuden pääsyyt: heikko ravinto, heikot hygieniaolot ja fyysisen kunnon riittämättömyys raskaaseen työhön
• Sallitut kurinpitokeinot: lyömisrangaistus, pimeä koppi enintään 12 vrk:ksi
• 7 kuolemantuomiota

Valvontakomission puheenjohtajan Zdanovin Lista nro 1

Vangittavaksi määrättyjen listalla oli 61 nimeä. Kymmenkunta nimeä jäi selvittämättä eikä niiden tarkoittamia henkilöitä löytynyt. Kaksi oli kuollut, toinen pidätyksen jälkeen itseltään hengen riistänyt ja toinen partisaanien Itä-Karjalassa surmaama. Seitsemän oli poistunut maasta. Suomeen jääneitä vangittuja kutsuttiin ”hallituksen vangeiksi”, ”ykkösiksi”, ”Zdanovin listan” tai lyhyesti ”listan” miehiksi ja sittemmin pysyvämmin ”Miehikkälän vangeiksi”. Maasta poistuneista 7 henkilöstä enimmät palasivat rauhansopimuksen jälkeen takaisin, minkä jälkeen heidän asiansa tutkittiin ja käsiteltiin sotasylioikeudessa. K.I.S. Toivonen tuomittiin poissaolevana ja hän palasi ”virallisesti” vasta, kun oli saanut presidentti J.K. Paasikiven armahduksen.

Maanpaossa Ruotsissa varatuomari Toivonen työskenteli metsätyömiehenä ja siirryttyään sieltä Venezuelaan maalarina ja sittemmin isohkon maalausfirman vetäjänä.

Presidentti J.K. Paasikiven armahdus 5.9.1951

Tasavallan presidentin päätös Kangasalan pitäjästä olevan kapteeni Kaarlo Ilmari Toivosen anomukseen, että hänet, joka 6.päivänä maaliskuuta 1951 on Korkeimmassa oikeudessa tuomittu jatketusta erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa tapahtuneesta käskynalaisten pahoinpitelystä ja jatketusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteensä neljäksi kuukaudeksi 15 päiväksi vankeuteen, armosta vapautettaisiin kärsimästä sanottua rangaistusta. Anomuksesta Korkein oikeus on antanut lausunnoin.

Annettu Naantalissa, Valtioneuvostossa 5.päivänä syyskuuta 1951.

Tämän anomuksen Minä olen itselleni esittelyttänyt ja nähnyt hyväksi armosta määrätä, että Kaarlo Ilmari Toivonen on vapautettava edellä mainittua rangaistusta kärsimästä.

Tasavallan presidentti Oikeusministeri

J.K. Paasikivi Teuvo Aura

KIST:n elämäkertaa

• Paluu Suomeen 1950-luvun alussa, kun olot rauhalliset ja armahdusennuste hyvä
• Piilossa Roineen saaressa
• Esittelijänä oikeusministeri Reino Kuuskoski
• Pres. J.K. Paasikiven armahdus 5.9.1951
• Nimismieheksi Yli-Vieskaan
• Nimismieheksi Janakkalaan
• Majuriksi reservissä 1968
• Henkikirjoittajana Loimaalla ja Ikaalisissa, eläkkeelle 1971
• Kotipitäjään Kangasalle 1971
• Menehtyi syksyllä 1976 aseveljien, majureiden Urpo Oksasen ja Jaakko Salmisen ollessa saattamassa häntä viimeiselle matkalle

NO, MILLAINEN MIES MONIEN TARINOIDEN KOHDE ”KALLE KULKEVAINEN” LUONTOJAAN OLI?

… Sylvesteri oli paremminkin epiikan mies. ”Seitsemän veljestä” ja ”Vänrikit” olivat hänestä ainoat kirjalliset tuotteet, joita miehisen miehen kannatti tutkiskella. Ne olivatkin saaneet sijansa hänen matkalaukkunsa ahtaudessa, vaikka hän osasikin ne jo miltei ulkoa … Maailmankatsomukseltaan Sylvesteri oli selvästi vanhoillisuuteen kallistuva. Hänen esi-isänsä olivat vastustaneet kristinuskon tuomista maahan ja kansakoulua sekä liittyneet kokoomuspuolueeseen. Mutta kun sitten niin kristinusko kuin lukutaitokin olivat pesiytyneet maahan Lallin ja Sylvesterin muiden sukulaismiesten johtamasta vastarintaliikkeestä huolimatta, Sylvesterin suvusta oli tullut näiden aatteiden vankimpia tukipylväitä Tampereen tienoilla. Siviilisäädyltään Sylvester oli paatunut vanhapoika väittäen, että hänen suvussaan oli ollut pelkkiä poikamiehiä siitä alkaen, kun Suomen naisille oli myönnetty äänioikeus hänen sukunsa silloisen päämiehen katkerasta vastustuksesta huolimatta.

Sylvesterin himoruokia olivat kananmunat, sianliha ja ”kirpelä juusto”, varsinkin sian nahka ja juuston kuori, sekä mielijuomia olut, akvaviitti ja kuiva martini. Näistä tarvikkeista, joihin tietenkin oli lisättävä väkevä kahvi, Sylvesteri sai Caracasissa muovailluksi vaivattomasti kolme ateriaa päivässä. Kevyttä, mutta kuitenkin ravitsevaa, sanoi Sylvesteri.