Metsänhoitaja Juhani Jokinen: Mannerheim valtiomiehenä

Tämän järkälemäisen teeman ottaminen esitelmän aiheeksi on rohkea tehtävä. Teen sen kahdesta syystä.

Maaliskuussa 1953, kaksi vuotta Mannerheimin kuoleman jälkeen istuin Jämsän Yhteiskoulun voimistelusalissa kirjoittamassa ylioppilaskokeiden äidinkielen koetta. Tarjolla oli kymmenisen aihetta. Aloitin aiheesta "Pultavan taistelu käännekohtana Euroopan historiassa". Varsin pian huomasin kuitenkin, että en tiedä asiasta riittävästi. Mitä sitten ? Aihe "Uuden ajan huomattava valtiomies". Oliko Mannerheim sitä kaikkea ? OLI. Niin ajattelin ja kirjoitin mainiten vasta loppulau-seessa jotenkin, että Mannerheim oli kaiken ohella myös sotamarsalkka, Suomen marsalkka ja kansainvälisissäkin vertailuissa uniikki sotapäällikkö.

Kysyin äidinkielen opettajalta miten onnistuin ? Vastaus: "En ole koskaan Iukenut sellaista ainetta. Kirjoitin 10 ja tuskin se Helsingissä miksikään muuttuu". Ei muuttunut, tuloksena Laudatur.

Haluan tässä esitelmässä myös mietiskellä miten Mannerheimin ajatukset ja toiveet Suomen tulevaisuudesta ovat onnistuneet?

Mannerheim syntyi Askaisissa 4.6.1867. Kuoli Lausannessa 27.1.1951. lsoisä Carl Erik, valtiomies, kertaa ministerinä . lsä kamarijunkkari Carl Robert, äiti vuorineuvos Jakob von Julinin tytär. Lapsuutensa Mannerheim vietti Louhisaaren kartanossa. Myöhemmin hän avioitui vapaaherratar Anastasie 1892 — 1919 kanssa. Pariskunta sai lapset Anastasie ja Sophie.

Uran alkaminen Suomessa keskeytyi eroon Haminan kadettikouluista. Kouliintuminen myös valtiomiehen tehtäviin tapahtui kuitenkin Venäjän armeijassa. Varsin pian tulivat esille etappeina suhteet Puolaan ja Japaniin. Keisarin toimeksianto tutkimusmatkasta Kaukoitään antoi mahdollisuuksia tutustua noiden alueiden hallintotapoihin ja antoi lähtökohdan tuleviin Suomen hallintotehtäviin valmistautumiseen.

Mannerheimin kausi Suomen valtionhoitajana oli Iyhyt, vain jakson 1918 — 1919, mutta sillä oli suuri merkitys Suomen johdattamisessa eteenpäin. ltsenäisyys oli saavutettu vastikään raskaiden kokemuksien kautta. Tarvittiin Mannerheimin kykyjä nähdä yli kiistojen Suomen tullessa uuteen vaiheeseen vastaamaan itse omasta elämästään ja tulevaisuudestaan.

Seuraavat vuosikymmenet 1920-luku ja vielä varsinkin 1930-luvun alkupuolisko olivat Mannerheimille tai niiden on sanottu olleen, yksityiselämän aikaa. Mannerheim oli kuitenkin kysytty johtaja monissa yhteyksissä ja hän vaikutti esimerkillään ja osallistumisellaan etenkin useiden merkittävien ja Suomen kannalta erittäin tärkeiden järjestöjen toimintaan. Hän vaikutti puheillaan ja esiintymisillään uskoa luoden esimerkiksi Partioliikkeen ja terveydenhoitojärjestöjen toimintaan. Häntä kuunneltiin tarkasti monien järjestöjen toiminnoissa.

Mannerheimilla oli korkean tason analyyttisiä kykyjä toimia oikein vaikeissa tilanteissa, mutta hänkin tarvitsi tukea. Ratkaisevan tärkeää oli tietenkin kansan tuki. Mannerheim tiesi, että perustelemalla asiat niiden oikeilla nimillä hän saattaa olla varma kansan tuesta. Yksittäisistä henkilöistä oli tohtori Väinö Tannerilla keskeinen merkitys erityisesti poliittisten olojen vakaannuttamisessa. Tanner oli lisäksi maatalouden tuntija jo tilansa kautta ja yritysjohtaja mm. Elannon kautta. Luottohenkilö oli Rudolf Walden, joka jo Pietarin vuosiltaan tunsi Venäjän ja venäläisten tavat ja oli puolustusministerinä keskeisessä asemassa. Kulttuuripiireihin Mannerheimilla oli kiinteä yhteys myös kansainvälisesti Jean Sibeliuksen kautta. Vaaran vuosina 1940-luvulla oli yhteistyö presidentti Risto Rytin kanssa maallemme arvokas asia. Nämä kaksi suurta valtiomiestä pelastivat Suomen.

Suomen Tasavallan presidentiksi 4.8.1944.

Sodan loppuvaiheet , rauhanteko ja uuden elämänvaiheen alkaminen olivat Suomelle raskasta aikaa. Mannerheim säilyi sotasyyllisyyden koettelemuksilta, toisin kuin etunenässä vankilaan tuomitut Risto Ryti ja Väinö Tanner. Valtakunnan pelastajaksi valittiin jälleen Mannerheim.

Päätän tämän esitelmän äänitteellä Presidentti Mannerheimin puheesta valtiopäivien avajaisista 7.4. 1945. Puhe on kuin testamentti Suomen kansalle. Äänite kestää noin 9 minuuttia. Sen jälkeen, jos minun ääneni kestää, laulan viimeisen säkeistön Karl Collanin Sylvian joululaulusta Martti Korpilahden suomeksi kääntämin sanoin Zakarias Topeliuksen runosta Sylvias Julvisa.

”Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo,
sinne Suomeeni kaukaisehen
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
Sä siunaa se maa muistojen.
Sen vertaista toista en mistään mä saa,
on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa.
Ja kiitosta sen Iaulu soi Sylvian
ja soi aina Iauluista sointuisimman.”