Tmj., DI Reijo Selin: James Finlayson ihmisenä ja yrittäjänä. Tehtaan perustamisesta 200 vuotta.

James Finlaysonin jälkeensä jättämä elämäntyö herättää edelleen kunnioitusta ja arvostusta. Siitä todisteena ovat vanhan Finlaysonin alueella toimeenpantavat näyttelyt ja erinäiset tapahtumat. Finlaysonin teollisuuslaitoksen 200 – vuotishistoriikki on valmistumassa Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen tekemänä professori Pertti Haapalan johdolla kirjoittajinaan Jarmo Perttula, Tapio Salminen ja Jussi Koivuniemi.

Historiikissa on tieteellinen, kriittinen ote tutkimuskohteeseen. Finlaysonin tehtaiden 200-vuotishistoriikin käynnistävä voima on ollut varatuomari, ruutiukko Orvo Laineen johtama Finlaysonin tehtaan osakasten perustama avustussäätiö sr. Yhtiön 100-vuotishistoriikki, joka ilmestyi vuonna 1938, oli yhtiön itsensä tuottama teos. Kuriositeettina todettakoon, että tuon ruotsinkielisen alkuperäisteoksen käänsi suomen kielelle Mika Waltari.

Esitelmöitsijä oli käynyt verestämässä tutkimustietoaan aiheestaan Elinkeinoelä-män Keskusarkistossa Mikkelissä. Yhtiön Pietarin vaiheet ovat mielenkiintoiset. Skotlannin kveekarien arkistosta löytyy eniten tietoa James Finlaysonista. Itse asi-assa Finlayson ei ollut kveekarien jäsen, mutta hän oli omaksunut heidän periaatteensa hyvin pitkälti.

James Finlayson syntyi vuonna 1772. Tuolloin teollinen vallankumous, take - off eli irtautuminen puhtaasta agrikulttuurista, oli meneillään. Muun muassa koneiden vienti Englannista oli jopa kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. Sitä kierrettiin menestyksellisesti siten, että asiantuntijoita siirtyi eri maihin, kuten Belgiaan jakamaan uuden teknologian tietouttaan.

James Finlayson siirtyi Venäjälle. Aleksandrovskajan kylässä valmistettiin lankoja ja kankaita. Tuolla tehtaalla oli yhteistyötä Kolpinon-Ishorskin konepajan kanssa. Finlayson oli Kolpinon-Ishorskin tehtaalla koneen rakentajana. Aleksandrovskaja Manufaktura oli teräsvalimo ja asekombinaatti. Pietarin lähellä sijaitsi Obuhovin tykkitehdas. Vuonna 1967 laukaistiin viimeinen 500 kilon ammus 40 kilometrin päähän lähtöpaikastaan.

James Finlaysonin ajatusmaailmaa lähellä olleet kveekarit auttoivat Suomea Krimin sodan jälkeen ja samoin Lapin jälleenrakennustyössä avustuksin. Järjestö sai vuonna 1947 Nobelin rauhanpalkinnon. Finlaysonia on luonnehdittu muun muassa säästäväiseksi ( skotti ),intohimoiseksi, luotettavaksi. Mutta myös kovaksi. Pietarissa kauppahalli Gostinyj dvov vuodelta 1804 tuli myöhemmin olemaan Finlaysonin myyntikonttori.

James Finlayson kävi ystävänsä John Patterssonin kanssa kaksi kertaa Tampereella. Tänne päätettiin perustaa valimo ja työpajat. Pyrkimykselle saatiin keisarin vahvistus. Siten saatiin senaatin privilegiokirje 10.5.1820 30 000 ruplan luotoksi 20 vuodeksi ilman korkoa. Miksi Finlayson tuli Tampereelle? Daniel Wheeler vanhempi oli nähtävästi innoittanut Jamesia siirtymään Tampereelle jo vuonna 1819. Wheeler itse oli siirtynyt uudisviljelijäksi Venäjälle perheineen vuonna 1817.

Selvitysmies Nordenskiöld antoi tammikuussa 1824 lausunnon Finlaysonin suunnitelmista. Koneet olivat hyväksyttävät, mutta toimeliaisuus ei ollut riittävää. Kuitenkin 30 000 ruplaa luottoa Finlaysonille myönnettiin valtaan nousseen keisari Nikolai 1:n vahvistamana.

Vuonna 1835 James Finlayson luopui yrityksestään. Daniel Wheelerin poika William Wheeler järjesteli vuonna 1835 Ferdinand Uhden kanssa Finlaysonin ostoa. Vuonna 1836 kaupoista sovittiin. Tehtaan omistajiksi tulivat Georg Rauch ja Carl Samuel Nottbeck. William Wheeler oli äänetön yhtiökumppani ja Ferdinand Uhde tehtaan isännöitsijä. Wheeler kuoli samaisena vuonna 1836.

James Finlaysonin viimeinen leposija on Edinburghissa ja hänen kuolintalossaan on muistolaatta. Vielä Finlaysonista sanottuihin luonnehdintoihin voi liittää sanat töykeä ja ei - onnellinen. Hanke, johon hän ryhtyi, oli kerrassaan ylivoimainen yhdelle ihmiselle. Mutta työtä tuo yritys tuli kaikkineen tarjoamaan niin tamperelaisille kuin ympäristökunnistakin ” Manseen ” siirtyneille vuosikausiksi.