Professori Ilkka Nummela: Suomen sotalasku, mitä toinen maailmansota maksoi Suomelle?

Ruutiukkojen ensimmäinen etäesitelmä. Professori Ilkka Nummela esitelmöi Jyväskylästä MS Teams-konferenssiohjelmiston välityksellä viime sotien maallemme aiheuttamista kustannuksista.

Maassamme toimi syyskuusta 1939 vuoteen 1950 Kansanhuoltoministeriö. Sota-aika nähtiin aikaisemmin vain menoeränä. Yhteiskuntamme sodan myötä tapahtunut rakenteellinen muutos nähtiin vasta myöhemmin. Yhteiskunnallisesta keskustelusta voisi tänä päivänä todeta vaikkapa opetusministeri Li Anderssonin esittämä höpölausunto ( h-l = kirjoittajan kommentti ) siitä, että armeija-ajan lyhennys lisäisi työpaikkoja. Ei lisäisi, koska varusmiehet ja -naiset eivät nykylainsäädännön mukaan ole työttömiä vaan työllisiä.

Carl von Clausewitzin ( 1780-1831) ajatuksiin ”Sodasta” esitelmöitsijä viittasi lyhyesti: Ranskan - Saksan sota 1870 loi uutta tuotantokapasiteettia.

Suomi: Joukkoja mobilisoitiin talvisotaan n. 200 000 henkeä ja jatkosotaan n. 540 000, joista 38 000 naisia. Malli Kajander ( kokardi… ) ei pidä paikkaansa, koska 1930-luvulla maamme lisäsi valmiuttaan jatkuvasti maltillisesti.

Toisen maailmansodan varustautumisesta voi todeta, että Saksa oli hyvin varustautunut ja Neuvostoliitto vielä enemmän. Ylivoimainen varustelussa oli kuitenkin Yhdysvallat, jonka varusteluapu pelasti myös Neuvostoliiton.

Suomen sotatalous oli 94 miljardia markkaa eli nykyrahassa 35 miljardia euroa. Puolustusministeriön menot kertoo tilinpäätös, eivät valtion budjetit. Sodan välittömät vaikutukset osuivat erityisesti vuosiin 1939 – 1952, jolloin viimemainittuna vuonna sotakorvaukset päättyivät. Itse sotatila maassamme vallitsi vuodet 1939 – 1947, jolloin viimemainittuna vuonna solmittiin toisen maailmansodan ”lopputuloksen” määrittänyt Pariisin rauha.

Maanpuolustusmenojen lisäys sotamenoista oli vuonna 1944 2/5. Sodan jälkeisinä vuosina maanpuolustusmenomme olivat negatiiviset, koska sodan jäljiltä jäi ylijäämätavaraa niin paljon.

Sota-aikana saimme avustusta Ruotsista n. 2 prosenttia sodankäyntimenojemme kokonaisuudesta, Argentiinasta viljaa ja Etelä-Afrikasta 21 500 pulloa brändyä mikä varmaan lämmitti (kirjoittajan huomautus ). Alkuvaiheessa meillä oli materiaalia enemmän kuin miehiä, loppuvaiheessa materiaalia vähemmän kuin miehiä.

Metalliteollisuus alkoi nousta sodan ja sittemmin sotakorvausten johdosta kvantitatiivisesti, mutta sen tuottavuus laski. Se johtui siitä, että tehtiin niin paljon käsin.Talvisodassa työmiehiä riitti, jatkosodassa tilanne oli toinen. Esimerkiksi kyntötaito agraarisessa Suomessa ei käynyt keltä tahansa raavaiden miesten ollessa rintamalla.

Sotien seurauksena menetimme alueluovutuksina 8 prosenttia maamme alueesta. Menetykset koskivat taloudellisesti pääosin ( 9/10 ) yksityisiä ihmisiä. Jatkosodan menetyksistä 3/5 kokivat yksityiset henkilöt, 1/5 Suomen valtio ja 1/5 muut yhteisöt. Suomelle määrättiin 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset syksyn 1944 rauhansopimuksella. Se perustui dollarin vuoden 1938 kiinteään kurssiin. Suomen 6 miljardin velka Saksalle tuli maksettavaksi Neuvostoliitolle. Se ei kuitenkaan ole sotakorvausta vaan sillä oli ostettu tavaraa Saksasta. Neuvostoliitolle siis rahat. Saimme kyllä maksuaikaa.

Sodissamme kaatui 85 000 sotilasta eli 2,2 prosenttia väestöstä. Talvisodassa kuoli 25 000 ihmistä ja jatkosodassa 60 000. Siviilejä kuoli vähän, koska siviilikohteiden pommitukset eivät olleet yleisesti ottaen runsaita. Sotaleskiä tuli 24 000 ja vammautuneita 200 000. Valtion menoista ¼ käytettiin korvauksiin. Saksan ja Neuvostoliiton aiheuttamista Lapin sodan vaurioista ei korvauksia saatu ( eikä saada; kirjoittajan huomautus ).

Sota-aikana vuosina 1939 - 1944 ( eli Lapin sotaa ei mukana ) kuoli maassamme yhteensä 94 000 miestä ja 1 000 naista ns. ”lisäkuolleina”. Elokuussa 1945 saavutettiin syntyvyyden uusi huippu 10 kuukautta armeijan pääjoukkojen kotiuttamisen jälkeen.

Sodasta johtuvat suurimmat henkilömenetykset kokivat Lappi, Mikkelin seutu, Loimaan seutu ja Raja-Karjala sekä kaupungeista Naantali. Sotataloudesta normaalitilaan päästiin 1950-luvun alussa. Sota-aikana talous pieneni. Sota-aikana vientimme oli keskeisesti vuoteen 1944 saakka suuntautunut Saksaan. Sinne velkaannuttiin ja edellä mainitusti ne velat maksettiin sitten Neuvostoliitolle. Saksan vientimme ja tuontimme kokonaistaseestamme oli noin 70 prosenttia.

Viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon lähti 18.syyskuuta 1952, mutta vielä kaksi päivää myöhemmin vietiin sinne laiva ( joka kulkee vielä nykyisinkin ).