Tietokirjailija Heikki Lehtonen: Mannerheim-ristin jääkäriritarit
Vapaudenristin kunniamerkkejä alettiin myöntää 4.maaliskuuta 1918 Vapaussodassa ansioituneille valkoisen osapuolen sotilaille. Vapaudenristit oli tarkoitettu myönnettäviksi upseereille ja Vapaudenmitalit aliupseereille ja miehistölle. Talvisota osoitti ylipäällikölle, että silloisissa kunniamerkkisäännöissä oli puutteita. Marsalkan mielestä taistelukentällä osoitetut taidot ja urhoollisuus oli voitava palkita korkealla erityiskunniamerkillä palkittavan sotilasarvosta riippumatta. Hän otti vuosien 1940-1941 välirauhan aikana asian lukuisia kertoja pohdittavaksi ja neuvotteli siitä muun muassa läheisen luottomiehensä puolustusministeri Rudolf Waldenin kanssa.
Samalla asetuksella, jolla Vapaudenristin ritarikunnasta tuli pysyvä, perustettiin Vapaudenristin kunniamerkkien joukkoon kaksi erikoiskunniamerkkiä, 1.ja 2. luokan Mannerheim-risti. Ritarikunnan 16.12.1940 antaman perustamisasetuksen 4. pykälä määritti:
”Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeitten tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkinnoksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää Vapaudenristin 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi.
Mannerheim-ristiä koskeviin määräyksiin tehtiin jatkosodan aikana ylipäällikön aloitteesta kaksi lisäystä. Valtion varoista maksettavaa kunniapalkkiota ja sen suorittamista koskeva laki vahvistettiin 14. toukokuuta 1943. Lain 1. ja 2. pykälä säätivät:
”Vapaudenristin Mannerheim-ristin kunniamerkillä palkituille annetaan valtion varoista kunniapalkkio sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
Kunniapalkkio, jonka määrä on 50 000 markkaa, annetaan 1.pykälässä mainitulle taikka, jos hän on kuollut, hänen vaimolleen ja lapsilleen tai ottolapsilleen taikka, jos heitä ei ole, hänen vanhemmilleen. Palkkio on vapaa kaikista veroista.
Lisäyksen tullessa voimaan oli jo nimitetty 110 ritaria, jotka saivat palkkion taannehtivasti.
Asetus mahdollisuudesta toiskertaiseen ritarinimitykseen annettiin 18.elokuuta.
” Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää Vapaudenristin Mannerheim-ristin ritariksi. Uusiutuneista samanlaisista ansioista voidaan Suomen puolustusvoimain sotilaalle suoda toisen kerran Vapaudenristin 2.luokan Mannerheim-risti. Asiaan liittyvänä yksityiskohtana kerrottakoon, että vaikka asetuslisäys päivättiin elokuussa 1944 tehdyksi, jo 28.6.1944 olivat Hans Wind ja Ilmari Juutilainen saaneet toisen nimityksensä
Mannerheim-ristin ritareiksi nimitetyt Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n jääkärit ritarinumeroineen sekä nimityspäivän sotilasarvoineen ja tehtävineen:
1 eversti Ruben Lagus 5. Divisioonan komentaja
2 kenraalimajuri Paavo Talvela VI Armeijakunnan komentaja
3 eversti Erkki Raappana 14. Divisioonan komentaja
5 eversti Antero Svensson 7. Divisioonan komentaja
11 eversti Aarne Blick 2. Divisioonan komentaja
17 kenraalimajuri Taavetti Laatikainen II Armeijakunnan komentaja
21 eversti Kaarlo Heiskanen 11. Divisioonan komentaja
22 eversti Einar Vihma 12. Divisioonan komentaja
40 luutnantti Albert Räsänen Psv-joukkueenjohtaja
45 eversti Verner Viikla 6. Divisioonan komentaja
48 jalkaväenkenraali Erik Heinrichs Yleisesikunnan päällikkö
51 eversti Aleksanteri Autti Jalkaväkirykmentti 8:n komentaja
80 luutnantti Eino Polón Jalkaväkirykmentti 30:n komentaja
96 eversti Albert Puroma Jalkaväkirykmentti 12:n komentaja
103 kenraalimajuri Bertel Winell 8. Divisioonan komentaja
128 everstiluutnantti Auno Kuiri II P/Jalkaväkirykmentti 5:n kom.
130 kenraalimajuri Armas Eino Martola 2. Divisioonan komentaja
131 kenraaliluutnantti Lennart Oesch Kannaksen joukkojen komentaja
183 kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo III Armeijakunnan komentaja
191 everstiluutnantti Viljo Laakso Jalkaväkirykmentti 8:n komentaja
Teksti Jukka Sola
Kuvat Timo Tulosmaa