Pasi-Heikki Rannisto

4.3.2022

Venäjä valitsi väärän strategian

Sota ei ole koskaan inhimillistä. Kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen maailmassa on useimmiten valittu kahdesta keskeisestä sotastrategiasta inhimillisempi. Sen kirjoitti Sun Tsu (tai Sunzi) noin 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kirjan käännös on nimeltään Sodankäynnin taito. Sen keskeisenä periaatteena on, että taitavinta sodankäyntiä on sellainen, jossa ei tarvitse ampua laukaustakaan, mutta vastapuoli taipuu hyökkääjän tahtoon. Tätä kiinalaista vanhaa perinteistä strategiaa noudatetaan erityisesti Kiinan taholta edelleenkin ja vielä varsin menestyksekkäästi. Aasialainen mielenlaatu kestää odottamista ja sinnikästä omien tavoitteiden ajamista hivuttamalla ja pienin askelin.

Naapurimme Venäjä on ollut strategioissaan hapuilevampi. Sun Tsu:n ajatuksia on pyritty ajoittain hyödyntämään, tosin ryydittämällä niitä ajoittaisilla voimapolitiikan teoilla. Sen jäljiltä löytyy lukuisia jäätyneitä konflikteja, joissa ajoittain tasapainoillaan pakottamisen ja vaikuttamisen välimaastossa. Näitä Jyrki Iivonen avasi ja taustoitti hyvässä blogissaan Klubimme sivuilla 2.3.2022.

Venäjän presidentti Putin ei kuitenkaan jaksanut sinnikkäästi vaikuttaa, vaan teki virhearvion. Ukrainan osalta hän siirtyi käyttämään toista perinteistä sodankäynnin strategiaa, nimittäin preussilaisen kenraali Carl von Clausewitzin totaaliseen murskaamiseen perustuvaa ajattelua. Tästä sodankäynnin strategiasta julkaistiin postuumisti kolmen kirjan sarja (”Vom Kriege”) vuosina 1832-1833. Von Clausewitzin keskeinen ajattelu perustuu siihen, että vihollinen on murskattava niin totaalisesti, ettei se pysty nousemaan vastarintaan ja alistuu miehittäjän tahdon alle ehdoitta. Putinin hermojen menettäminen ja sen seurauksena hyökkäys Ukrainaan näyttää koko ajan selvemmin von Clausewitzin strategialta. Tuho tulee olemaan valtava ja inhimillinen hätä suuri. Ihmishengillä ei ole tuossa strategiassa mitään arvoa, ainoastaan sotavoimalla on.

Vastaavaa tuhon ja murskaamisen strategiaa käytettiin Saksaa vastaan ensimmäisessä maailmansodassa ja sen jälkeen. Tuhottu maa alistettiin ja nöyryytettiin, sotakorvauksilla pyrittiin varmistamaan, ettei Saksa enää nouse uhkaamaan. Kesti kuitenkin vain reilut kaksikymmentä vuotta tuhoamisesta, kun nöyryytetty kansa sai sellaisen johtajan, joka lähti hakemaan revanssia. Clausewitzin strategia osoittautui toimimattomaksi eikä sitä enää sovellettu toisen maailmansodan jälkeen. Nyt korona-aikana näyttää siltä, että Putin löysi Clausewitzinsä kirjastostaan. Silti se vanha totuus siitä, että ”se joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”, pätee edelleen.

Jokaisen itsenäisen maan on puolustauduttava. Paras keino siihen on ylläpitää vahvaa maanpuolustustahtoa ja hyvin varusteltua armeijaa. Suomi on tässä ollut kaukaa viisas. Meillä on yksi Euroopan parhaista ja harjoitelluimmista puolustusvoimista. Silti kysymys siitä, tulisiko meidän liittoutua ja pyrkiä Naton jäseneksi, on jälleen ajankohtainen. Suomettumisen aika voidaan strategisesti katsoa ajaksi, jolloin Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä vaikuttivat meihin Sun Tzun opein emmekä uskaltaneet edes keskustella asiasta. Nyt kun naapurissa on pelikirja vaihtunut, niin myös meidän kannattaa miettiä ratkaisujamme suhteessa Venäjään ja sen logiikkaan. Ratkaisu on myös pitkäkestoinen. Putinin hukuttua aikanaan miekkaansa, on meillä edelleen suurvalta naapurissa. Voi olla, että kannaltamme olisi viisasta liittoutua siinäkin tapauksessa, että siellä otettaisiin Sun Tzun opit jälleen käyttöön.

Kaikissa tapauksissa on olennaista, että Suomi puolustaa itseään niin poliittisesti kuin tarvittaessa sotilaallisestikin. Kenraali Ehrnrootin sanoma meille suomalaisille oli: ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa, ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.” Näin on myös liittoutuneena.

Tampereen Suomalainen Klubi on järjestelmällisesti ollut koko 130 vuotisen historiansa ajan tuolla Ernrootin linjalla, jota tänä päivänä noudattaa ja johtaa Suomen Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö. On aika harkita ja tehdä ne ratkaisut, joita Suomen ja suomalaisuuden puolustaminen edellyttää. Meidän pelikirjamme ja strategiamme voi perustua vain Sun Tzun oppeihin. Luja maanpuolustustahto ja -kyky ohjaavat naapuria valitsemaan kannaltamme oikein.