Dipl.ins. Ilkka Mäntyvaara, s. 1940, on toiminut Valmet Oy:n hissitehtaan tutkimus- ja tuotekehitysinsinöörinä vuosina 1965-1986 osallistuen mm. Näsinneulan hissien suunnitteluun ja rakentamiseen. Lisäksi hän on toiminut eri tehtävissä Otis Oy:ssä vuosina 1986-2005, viimeksi laatujohtajana sekä ollut mukana yli 30 vuotta hissialan standardisointityössä ja toimialajärjestöissä sekä kotimaassa että ulkomailla. Ilkka Mäntyvaara on Ruutiukkojen jäsen.
_________________________________________

Näsinneulan valmistumisesta tuli viime keväänä kuluneeksi 40 vuotta. Siksi on paikallaan muistella vähän tornin ja erityisesti sen hissien rakennusvaiheita. Näsinneulan hissit olivat Valmetin hissitehtaan ehkä vaativin toimitus ja ne lienevät edelleenkin Pohjoismaiden nopeimmat yleisön käytössä olevat hissit. Tornissa on yleisöä varten kaksi kpl 1200 kg pikahissejä, joiden nopeus on 6 m/s ja nostokorkeus 120 m. Lisäksi on ravintolaa palveleva 480 kg huoltohissi, jonka nopeus on 2,35 m/s ja nostokorkeus 122,5 m.

Sotakorvaustuotannon loputtua Valmetilla oli tarve hakea itselleen uusia tuotteita. Hissialalla oli sodanjälkeisessä Suomessa lähes monopolitilanne eli Kone Oy hallitsi markkinoita. Rakennusteollisuus toivoi alalle toistakin toimittajaa ja lähestyi tässä mielessä Valmetia.

Valmet hissien tekijäksi

Valmet aloitti hissien valmistuksen v. 1953 Tourulan tehtaalla Jyväskylässä. Rautpohjan tehdas valmisti hisseihin sähkölaitteet ja nostokoneistot, ovet tehtiin Kuorevedellä ja muut osat Tourulassa, joka hoiti myös kokoonpanon ja asennuksen rakennuksiin. Hissien suunnittelu ja asennus tehtiin alusta lähtien kokonaan Valmetin omana työnä. Ensimmäiset kaksi hissiä asennettiin Rautpohjan ja Jyskän tehtaiden konttorirakennuksiin ja ne olivat kolmen henkilön yksinopeushissejä. Vuonna 1956 hissien valmistus siirrettiin kokonaisuudessaan Rautpohjan tehtaalle.

Ennen pitkää nähtiin, että Valmetin resurssit eivät riitä kaikkien markkinoilla tarvittavien tuotteiden kehittämiseen. Vuonna 1959 Valmet solmi lisenssi- ja edustussopimuksen sveitsiläisen yrityksen Schweizerische Wagons- und Aufzügefabrik AG Schlieren-Zürich kanssa, josta seuraavassa käytän nimeä Schlieren. Yhteistyökuviot saivat alkunsa siitä, että Helsingin Autotaloon tehtyjä Schlierenin hissejä tarjottiin Valmetin huoltoon. Lisenssisopimuksen jälkeen hissien tuotanto siirrettiin v. 1960 Tampereen Lentokonetehtaalle. Rautpohjassa oli ehditty tehdä vain noin 150 hissiä.

Hissiosaston sijainti Lentokonetehtaalla eri aikoina. Aluksi hissien suunnittelu ja myynti sijoittui konttorirakennukseen ja valmistus hajautettiin eri verstaille.

Hissiosaston johto 1960-luvun alussa. Ilkka Mäntyvaara tuli mukaan v. 1965 Esko Häkkisen alaiseksi tutkimusinsinööriksi. Kaikki kuvassa näkyvät henkilöt ovat olleet Tampereen Suomalaisen Klubin jäseniä, Esko Rinne edelleen kuten Ilkka Mäntyvaarakin.
_____________________________________

Tampereella saatiin v. 1961 kehitetyksi standardoitu kolmen henkilön hissi. Se oli kääntöovilla varustettu yksinopeushissi, jonka nopeus oli 0,7 m/s. Kaksinopeusmoottorilla saavutettiin nopeus 1 m/s. Koneistojen kierukkavaihteet teetettiin edelleen Rautpohjan tehtaalla, mutta koneisto koottiin Tampereella. Kojekaapit ostettiin aluksi valmiina Schliereniltä ja koottiin Tampereella kojekaappiyksiköksi, jossa oli myös kerrosjakaja, pääkytkin ja rajakatkaisin. Korin katon sähköistys tehtiin valmiiksi jo tehtaalla. Samoilla rakenteilla tehtiin myöhemmin myös neljän henkilön hissejä. Minun ensimmäinen isompi tehtäväni Valmetilla oli käynnistää kojekaappien valmistus Tampereella v. 1967. Ohjaukset olivat tuolloin releillä toimivia.

Liiketaloissa tarvittiin ns. pikahissejä, joiden nopeus oli luokkaa 1,5 m/s. Niihin ei käynyt perinteinen kaksinopeuskäyttö, sillä jarrutusmatkat vaihtelivat kuorman mukaan ja olisi tarvittu pitkät tasausmatkat pienellä nopeudella. Schlieren kehitti ns. Monotron-käytön, jossa oli vaihtovirtamoottori ja pyörrevirtajarrulla toimiva säädetty jarrutus suoraan kerrokseen ilman ryömintämatkaa. Ensimmäiset Monotron-hissit asennettiin Suomeen v. 1965. Valmet möi myös Schlierenin liukuportaita. Ensimmäiset liukuportaat Tampereelle valmistuivat v. 1965.

Hissit Särkänniemeen

Näsinneulan hisseistä tehtiin kauppa Särkänniemi Oy:n kanssa joulukuussa 1969 ja hissien suunnittelu alkoi heti vuoden vaihteen jälkeen Esko Häkkisen toimiessa projektipäällikkönä. Sähkötarkastuslaitoksen kanssa suunniteltiin hissejä koskevat määräykset, koska suurin sallittu nopeus määräyksissä oli tuolloin 1,5 m/s. Hissien ulkonäkö suunniteltiin yhteistyössä tornin arkkitehdin Pekka Ilveskosken kanssa. Tekninen suunnittelu tapahtui yhteistyössä Schlierenin kanssa. Valmet valmisti itse korit, ovet, johdetuet ja merkinantolaitteet ja Schlieren toimitti koneistot, ohjaukset ja turvakomponentit. Asennustyö päästiin alkamaan 15.10.1970 ja asennusaikaa pikahisseille oli puoli vuotta. Asennustyön suorittivat Valmetin asentajat Esko Rinteen toimiessa asennuspäällikkönä. Schliereniltä saatiin asennukseen teknistä tukea.

Sähkötarkastuslaitos kiinnitti määräyksissään erityistä huomiota hissistä pelastamiseen. Porraskäytävästä vaadittiin pelastusovet hissikuiluihin 2,5 m välein ja myös hissikorista toiseen oli voitava siirtyä pelastusovien kautta. Hisseissä oli käytettävä aina miespuolista kuljettajaa, joka pitää korissa järjestystä yllä ja korista piti olla puhelin yleiseen puhelinverkkoon ja sisäpuhelin lipunmyyntiin ja konehuoneeseen. Korin tarraimen lisäksi vaadittiin tarrain myös vastapainoon.

Asennustöiden aikana Valmetin Ossi Grén otti noin 200 valokuvaa, joista tässä esityksessä on muutamia. Aluksi pari kuvaa valmiista konehuoneesta.

Konehuoneen alatasossa ovat pikahissien vaihteettomat tasavirtakoneistot ja pyörivät muuttajat. Niiden yläpuolella on tornin keskiakselin ympäri kiertyvä 5 tonnin nosturi.	Alataso on puoliksi katettu ja ylätasolla ovat pikahissien kojekaapit.

Kuilun luotaus eli hissille sopivan pystysuoran tilan määrittely on asennustyön tärkeä alkuvaihe. Kuvassa näkyy luoti ja luotilanka. Yhteydenpito kenttäpuhelimella.	Johteen asema luotilankoihin nähden tarkistettiin erityisellä työvälineellä.

	Yllä: Huoltohissin kori alapuolelta. Kuvassa korikaapeli, puskuri, rullaohjain ja tarrain. Vasemmalla: Vaihteettomat koneistot nostettiin erityisellä nostolavalla ykköshissin kuilun kautta konehuoneeseen.

Huoltohissi saatiin valmiiksi helmikuun lopussa. Sen valmistumiseen oli kovia paineita. Sitä ennen rakennusmiehet joutuivat kävelemään päivittäin portaat ylös ja alas tornin huipulle. Pikahissit valmistuivat 28.4.1971. Sähkötarkastuslaitoksen tarkastus kesti kolme päivää. Ajon tasaisuutta kuvaa se, että markan raha pysyi korin lattialla kyljellään pystyssä koko matkan ajan.

Otis Oy uudisti vv. 1996-1997 hissien ohjaukset, merkinantolaitteet ja korien sisustuksen. Vanhat nostokoneistot jätettiin, mutta pyörivät muuttajat korvattiin staattisilla muuttajilla

Valmetin hissitehtaan vaiheista Näsinneulan jälkeen

1970-luvun puoliväliin mennessä hissituotanto oli kasvanut 500 hissiin vuodessa. Sen jälkeen öljykriisi romahdutti rakennustuotannon ja sen mukana hissituotannon 300 hissiin/v. Niinpä alettiin etsiä uusia tuotteita ja ryhdyttiin valmistamaan Esko Rinteen johdolla automaattisia kuljetusjärjestelmiä (AKJ). Myös hydraulisten hissien myyntiä pystyttiin tehostamaan aloittamalla yhteistyö ruotsalaisen Devehissar AB:n kanssa. Merkittäviä toimituksia 1970-luvulla olivat mm. hissit Finlandia-taloon, Eduskuntatalon laajennukseen, Pasilan virastotaloon, Eläke-Varman pääkonttoriin ja Wärtsilän risteilijöihin sekä Helsingin metron lyhyet liukuportaat.

1980-luvun alussa hissitehdas pääsi muuttamaan entiseen ilmavoimien varikkorakennukseen, jonne rakennettiin mm. polttomaalauslinja. Schindlerin uutta tekniikkaa otettiin käyttöön ja hissihuoltoa kehitettiin omana tulosyksikkönään. AKJ-liiketoiminta kasvoi voimakkaasti. Kuljetusjärjestelmiä voitiin hyödyntää myös työstökoneiden yhteydessä ja rakentaa ns. joustavia valmistusjärjestelmiä (FMS). Tästä käynnistyi yhteistyö Valmetin työstökoneosaston kanssa ja v. 1985 AKJ-toiminto siirrettiin Valmet Tehdasautomaatioon. Vuoden 1985 keväällä Otis ilmoitti kiinnostuksensa hissitehtaan ostamiseen ja neuvottelut alkoivat. 1986 tammikuussa asia tuli julkiseksi ja Kone halusi ostaa hissitehtaan ”mihin hintaan hyvänsä”. Pitkälle helmikuuhun lehdistö kirjoitti lähes päivittäin tästä kaupasta, kunnes 22.2.1986 allekirjoitettiin sopimus Valmet Otis Oy:n perustamisesta, josta Valmet omisti 30 % ja Otis 70 %. Hissitehtaan toiminta päättyi 31.8.1986 ja Valmet Otis Oy aloitti toimintansa. Vuonna1992 Valmet luopui osakkeistaan.

Valmet teki kaikkiaan noin 7400 hissiä. 1960-luvun puolivälin jälkeen tuotanto oli keskimäärin noin 300 hissiä vuodessa. Valmetin hissinvalmistus kesti kaikkiaan lähes 35 vuotta. Se tuotti Suomeen paljon uudenlaista hissitekniikkaa ja esti monopolitilanteen syntymisen hissimarkkinoilla.

Teksti: Ilkka Mäntyvaara
Kuvat: Otis Oy:n arkisto