<< Takaisin

Insinööri, MBA Eero Ikonen:

Joseph Alanen – kalevalaisen kuvan tamperelainen taiteilija

Esitelmä Klubin kuukausikokouksessa 16.04.2012

____________________________________________

Insinööri Eero Ikonen on tehnyt työuransa erilaisissa rakentamiseen liittyvissä teollisuus- ja voimalaitosprojekteissa. Otto Joseph Alanen oli Eero Ikosen äidin isän veli eli isosetä. Serkkujensa kanssa Eero Ikonen on tehnyt kirjan Alasen suvusta, ja siinä yhteydessä virisi ajatus tehdä kirja suvun merkkihenkilöstä, taiteilija Josepf Alasesta. Kirjan käsikirjoitus on valmistumassa.
____________________________________________

Perhe käytti Joseph Alasesta nimeä Otto ja vielä nykyäänkin suku puhuu ”Otto Josephista”. Taiteilija on biografiassaan kirjoittanut itsestään mm. seuraavaa:

"Olen syntynyt Tampereen kaupungissa 2 p:nä marraskuuta v. 1885, rajuna sade ja myrskypäivänä. Vuonna 1900 olin oppilaana kemigraafisessa laitoksessa. Tämä kesti toista vuotta. Kiitän opettajaani että, nuoresta ijästäni huolimatta sain mielestäni hyvät tiedot ja neuvot häneltä. Sieltä erottuani haki levoton mieleni kiintokohtaa monelta taholta. Olin hartaasti toivonut saavani jatkaa piirustusopintoja, mutta se ei kunnon vanhempieni mielestä olisi ehkä johtanut leipätielle. Kun oli jotain mihin tarttua niin silloin kelpaa.

Minut pantiin teollisuuskouluun. Luin, pänttäsin ja riitelin vapaa-piirustusopettajaini kanssa (sen ansaitsivat). Sen perästä kun olin saanut todistuksen alkoi minulle mielestäni kultainen aika. Säästörahat, noin 75 markkaa, otettiin pankista ja minä pääsin Tukholmaan. Elin siellä kuinka elin, olin kuka olin. Pääasia: minulle aukeni kuvaamataiteen aarteet nähtäviksi. Tunsin eläväni. Harva se päivä etten käynyt tutkimassa kaupungin kaikissa gallereissa eri koulujen tuotteita. Minä vapisin onnesta saada nähdä niin paljon.

Elämä oli kallista. Elätin itse itseni. Tein myös useamman matkan Saksaan. Tutkin heikäläisiä gallerioita ja yleensä taide-elämää. Minua ohjasi maalauksessa Lovis Corinth ja Hans Dahl, josta viime mainittu oli oikein isällisen neuvova.

Kotimaahan palattuani alkoi minua ohjata isällisesti ja ahkeraan aina minun kunniotukseni saava Kaarlo Vuori, etevä opettaja Turun piirustuskoulusta ja yhtä etevä muotokuvamaalari, antoi minulle enemmän 4 vuoden aikana kuin moni on saanut koulusta. Hänelle kiitos. Hän teki minusta taiteilijan, ei matkijan vaan vapaan".

Tampereelta Helsinkiin

Vuoden 1918 levottomuuksien alkaessa Otto Joseph asui vanhempiensa luona Tampereella. Sodan päätyttyä hän tunsi kotoisen ilmapiirin ahdistavaksi ja vuokrasi Helsingin Siltasaaresta yhdessä kuvanveistäjä Aarre Aaltosen ja säveltäjä J. J. A. Pohjanmiehen kanssa yhteisen työhuoneen, jossa nuoret taiteilijat sananmukaisesti uppoutuivat työhönsä eivätkä häiriintyneet toistensa mielialoista. Aune Lindsrömin Kalevalaseuran vuosikirjassa 54/1974 julkaistun kuvauksen mukaan piano oli alituisessa käytössä ja niin Otto Josephkin sai mielenmäärin soitella omia improvisointejaan, joihin taiteilijatoverit yhtyivät hyräillen. Viikkokausiksi unohdettiin sodanjälkeisenä pula-aikana vaikeasti saatava ruoka, juomat jäivät hankkimatta, parta sai kasvaa ja vain taiteelliselle kunnianhimolle annettiin elämisen oikeus.

Otto Josephin omaiset olivat huolissaan, kun he näkivät miehen laihtuvan ja huomasivat silmissä kuumeisen kiillon. Näissä olosuhteissa ehti valmistua 60 uutta Kalevala-aiheista taulua, osittain entisten kankaiden toiselle puolellekin tehtynä ennen kuin ankara tauti keskeytti luomistyön.

Otto Joseph Alasen suuri toteutumaton unelma oli tehdä kuvitettu Kalevala, kuva jokaiseen viiteenkymmeneen runoon. Kalevala-aiheista tuotantoa hänellä oli 1908-10 ja 1913-20. Erikoista oli, että hän ei käyttänyt violettia, koska se ei ole alkuperäinen väri, vaan korvasi sen vierekkäisillä sinisellä ja punaisella.

Isänmaallisuutta

Joseph Alasen poliittisesta aktiivisuudesta ei ole säilynyt kirjallista tietoa, mutta eräät hänen teoksistaan ja töistään viittaavat vahvaan isänmaallisuuteen ja ”valkoisen Suomen” kannattajuuteen. Myös aiemmin mainittujen isämaallisaiheisten postikorttisarjojen 12–15 aihepiirit ja niiden kuvallinen tulkinta tukevat vahvasti tätä käsitystä. Korteissa on niin voimakas tunnelataus, että on vaikea uskoa, että ne olisivat voineet syntyä vain tilaustyönä kustantajan ohjeiden mukaan. Samoin eräät hänen teoksistaan, mm. puuleikkauksena tehty ”Aktivistit-sarja” viittaavat vahvasti tietynlaiseen henkilöihannointiin. Tämä erikoinen sarja oli esillä taidenäyttelyssä Strindbergillä Helsingissä vuonna 1919, joten sitä on tuskin tilaustyönä tehty.

   
Aktivisteja (vas.): ylärivi Aarne Sihvo/Ausfeldt/Axel Ahlberg/Hans Kalmn, alarivi Hallan-Ukko/Kyösti Vilkuna/P.E.Svinhufvud/Vallenius. Postikortti: "Vakaana seisoo paikallaan hän vartijana Suomen maan".

Hän ihaili suuresti valkoisten virolaistaustaista sotapäällikköä Hans Kalmia. Kun tämä perusti vuonna 1919 Pohjan Pojat -rykmentin Viron vapaustaistelua varten, Joseph suunnitteli sille tunnukseksi käsivarsimerkin. Siinä on sinisellä pohjalla valkoinen jääkarhun pää, jonka kuono ja silmät ovat mustat, siis Viron ja Suomen värit. Merkistä on tehty myös hieno metallinen emaloitu versio, joka on nykyään todellinen keräilyharvinaisuus.

 
Alasen tekemistä muotokuvapiirroksista esimerkkinä Sibelius, Vapaussodan henkilösarjasta Mannerheim ja kuvituksista Työväen Joululehden kansi.

Otto Joseph suunnitteli myös Pohjan Poikien lipun, joka perustuu Suomen kielekkeiseen sotalippuun ja jonka keskellä toistuu käsivarsimerkin jääkarhuaihe.

Hän osallistui myös itse 11.1.1919 Uudenmaan kasarmin pihalla pidettyyn lipun vihkiäistilaisuuteen. Lippu on edelleen olemassa ja kuuluu Sotamuseon kokoelmiin.

Suojeluskuntamerkin tekijä

Ei niinkään tunnettua ole se, että myös suojeluskuntamerkin perusversio samoin kuin toistakymmentä suojeluskuntalippua ovat hänen suunnittelemiaan.

Tänä päivänä Joseph Alasen postikorttisarjat ovat haluttua keräilytavaraa ja Postimuseo on ottanut Vapaussodan henkilöt -korteista uusintapainoksia 1990-luvulla heti tekijänoikeuksien rauettua.

Kalevalaisten Naisten Liitto ry on teettänyt jo 1970-luvulla kirjeensulkijamerkkejä sekä kymmenen kortin sarjan, jossa on alkuperäistauluista otetut Kalevala-aiheiset kuvat ja taustapuolella ao. Kalevalan kohtaan liittyvä runo sekä suomeksi että englanniksi.

Sairaudet veivät hautaan

Keväällä 1920 Otto Joseph sairastui espanjantautiin, joka eteni nopeasti. Ahkerasti työskennelleen ja rasittuneen taiteilijan, ilmeisesti myös tuberkuloosin heikentämä yleiskunto ei ollut kovin hyvä eikä hoidosta ollut apua, sikäli kun sitä yleensä oli saatavillakaan. Vanhemmat hakivat 34-vuotiaana, kesken parhaan luomiskautensa, kuolleen poikansa Tampereelle, jossa hänet haudattiin sukuhautaan. Ateljeen taulut pakattiin ja vietiin OTK:n varastoon, jossa ne olivat aina vuoteen 1952, jolloin lähiomaiset jakoivat ne keskenään. Kuitenkin vuona 1923 Kalevala-seura osti Alasen perikunnalta 14 upeaa Kalevala-aiheista vinjettiä, mustavalkoista alkukuvaa Kalevalan runoihin 1–14. Nämä signeeraamattomat teokset ovat edelleenkin seuralla tallessa.

Viimeinen viesti kotiin 20.4.1920:
”Rakkaat kotolaiset Paljon terveisiä ja kiitos viimeisistä. Matka meni sentään. Heti samana päivänä tuli luokseni tuttavani lääkäri joka ilmoitti ettei mitään vikaa ole muuta kuin ravinnon puutetta. Syön nyt säveltäjä Kaupilla ja on minusta kohta tullut kuin toinen mies. Täällä ei ole ollenkaan ollut kuuman ja vilun hetkiä. Oli kait Tampereella niin raaka ilma. Kyllä rouva Kauppi panee paljon syömään, ei vähällä päästä. Niin että hyvin päin tuntuu asiat olevan. Joko äidin jalka paranee. Terveisin Joseph.”

Tuosta viestistä kului vain kolmisen viikkoa, kun surusanoma saavutti sukulaiset 6.5.1920 Vaikka hänen kuolemansa noteerattiinkin useiden lehtien sivuilla muistokirjoituksineen ja vaikka omaiset järjestivät hänen muistonäyttelynsä 1922, vaikutti pitkään siltä, että Otto Joseph jäisi unohdetuksi taiteilijaksi. Seuraavan kerran hänen töitään oli esillä Kalevalan riemuvuoden näyttelyssä Helsingissä vuonna 1935. Tampereen taidemuseossa oli vuonna 1969 hänen muistonäyttelynsä. Jugend-näyttelyssä Tampereen taidemuseossa 1973 ja Tampereen kaupunginmuseon näyttelyssä 1986 oli myös Joseph Alasen töitä näytteillä.

Kalevalasta ilmestyi vuonna 1952 Otavan kustantama kuvitettu 461-sivuinen mustavalkoinen laitos, joka on siinä mielessä erikoinen, että se on usean taiteilijan kuvittama. Mukana on töitä mm. Akseli Gallen-Kallelalta, Johannes Takaselta, Pekka. Haloselta ja Joseph Alaselta, jolta on seuraavat kuvat: Väinämöinen ja Pohjan neito, Joukahainen väijyy Väinämöistä, Väinämöinen Tuonelan joella, Väinämöisen tulo Pohjolaan, Kokko ja hauki. Nämä ovat kaikki mustavalkoisia tempera-maalauksia, tehty talvella 1919–20. Omistajaksi on merkitty joht. Julius Alanen Helsingistä. Vuosien varrella myös muutamissa lehtiartikkeleissa on esitelty sekä Alasten veljessarjaa että Joseph Alasta. Kaarina Alanen toimitti TV-1:n asiaohjelmille joulukuussa 1986 esitetyn 15 minuutin mittaisen ohjelman jugendmaalari Otto Joseph Alasesta.

Tiivistelmä esitelmöitsijän tekstistä ja kuvat tilaisuudesta: Markku Rauhalahti
Aihekuvat esitelmäaineistosta
 


Vaasalaiset vierailulla

Ryhmä Vaasan Suomalaisen Klubin johdon edustajia poikkesi 16. huhtikuuta Tampereen Suomalaisen Klubin vieraana. Vierailla ja isäntäklubin johtokunnalla riitti paljon mielenkiintoista keskusteltavaa. Vieraat osallistuivat myös illan Klubikokoukseen. Vaasan Suomalainen Klubi, ks. www.vsk.fi.

 
Keskustelutuokio johtokuntien kesken. Kuukausikokouksen alussa Vaasan Suomalaisen Klubin puheenjohtaja Kalle Mattila kertoi kokousväelle klubinsa toiminnasta ja luovutti muistoksi klubinsa viirin, jonka vastaanottivat Klubimme esimies Timo Tulosmaa (keskellä) ja puheenjohtaja Kari Neilimo. Kuvat: Markku Rauhalahti