Ajankohtaiset tiedotteet

<< Palaa

Tampereen Suomalainen Klubi 126 v

TSK 22.9.2017

Kernm evp Kalervo Sipi

Arvoisa vuosipäivämme juhlaväki, hyvät naiset ja miehet, hyvät ystävät,

Kuluvan vuoden toimintasuunnitelmassammekin todetaan, että Tampereen Suomalaisen Klubin tarkoituksena on vaalia ja edistää suomen kieltä, kulttuuria ja suomalaista elämäntapaa. Klubi toimii suomalaiskansallisen, isänmaallisen perinteen siirtämiseksi tuleville polville. Tänään vietämme vuosijuhlaamme Suomi 100 -hengessä.

Ajattelin käsitellä tässä puheessani tekijöitä, jotka olivat luomassa perustaa Suomen itsenäistymiselle lähes 100 vuotta sitten. Lähtökohtaisesti valtiomme syntyi suomalaisten omasta tahdosta ja pitkäjänteisen työn tuloksena. Tarvitsimme paljon muutakin kuin vain alueen kehittyäksemme itsenäiseksi, sivistyneeksi ja demokraattiseksi kansakunnaksi. Historioitsija Matti Klingen mukaan kansallisvaltiossa tärkeimmät samaistumisen välineet ovat rotu, kieli, kulttuuri ja historia.

Kunnioitetut kuulijani, perusta itsenäiselle Suomelle luotiin pitkällä aikavälillä, usein lyhyin huomaamattomin askelin. Kaikkea, mitä tapahtui, ei tehty itsenäistymistä tukemaan, vaikka jälkikäteen näin voisi ajatellakin.

1700-luvun sodissa oli Suomen kannalta merkitystä erityisesti sillä, että Venäjä valloitti maamme sekä Suuressa Pohjan sodassa että ns. Hattujen sodassa.  Ne ja niitä seuranneet vainot opettivat suomalaisille, että Ruotsi ei ole valmis eikä kovin halukaskaan puolustamaan Suomea. 

Ruotsi sai ankaria syytteitä pitäessään Suomea etumuurinaan ja jättäessään sen ”taisteluissaan viimeiseen suomalaiseen” sotien armoille ja rasitusten uuvuttamaksi. Strategiaa muutettiin ja valtakuntaa päätettiin puolustaa sen omalla alueella. Suomea alettiin linnoittaa. Mittavin rakennushanke oli Sveaborgin merilinnoitus Helsingin edustalla. Yrjö Maunu Sprengtporten perusti vuonna 1779 Rantasalmen pitäjän Haapaniemelle Suomen ensimmäisen sotakoulun. Tuon Haapaniemen kadettikoulun ja sen perinteiden jatkajan Haminan Kadettikoulun merkitys oli korvaamattoman arvokas Suomen tulevalle itsenäistymiselle. Haminan Kadettikoulun kasvatit näyttelivät ratkaisevaa osaa itsenäisyystaistelun valmisteluissa sekä sen läpiviennissä. Yksi näistä oli Mannerheim, vaikka hän tulikin sieltä erotetuksi.

Suomen kieltä päätettiin edistää hallinnon kielenä. Asetukset ja kuulutukset alettiin painaa suomeksi. Suomen kieltä taitavia henkilöitä ryhdyttiin nimittämään tuomareiksi ja muiksi korkeiksi virkamiehiksi, jos he vain olivat muuten päteviä tehtäviin. Niinpä esimerkiksi puolet maaherroista, piispoista ja professoreista oli jo 1700-luvulla suomalaissyntyisiä. Alempi upseeristo suomalaistui kokonaisuudessaan.

Ruotsin vallan ajasta voidaan yhteenvetona todeta, että silloin luotiin perustaa itsenäistymiselle: maan hallinto saatettiin toimivaksi keskushallinnosta paikallistasolle asti, demokratian perusteita opiskeltiin, suomen kielen asemaa vahvistettiin ja oman maan puolustamisessa otettiin ensiaskeleita.

Juhlaväki, Tilsitin sopimus vuonna 1807 on tärkeä rajapyykki itsenäistymisemme historiassa. Venäjän keisari Aleksanteri I tapasi runsaat 210 vuotta sitten Ranskan keisarin Napoleonin Tilsitissä, nykyisessä Kaliningradissa. Osapuolet sitoutuivat paitsi rauhaan myös keskinäiseen liittoon ja tämän päivänkin välineeseen, taloudellisiin pakotteisiin. Napoleon sai aiemmin vastahakoisen Venäjän mukaan Englannin kauppasaartoon, ”Mannermaasulkuun”. Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf ei halunnut liittyä siihen. Kun diplomaattinen taivuttelu osoittautui tuloksettomaksi, Aleksanteri I julisti - Napoleonin painostuksesta - sodan Ruotsille. Seurasi Suomen sota, Suomen valloitus ja Suomen liittäminen osaksi Venäjää.

Maatamme ei vuonna 1809 sulautettu uuden emämaan elimelliseksi osaksi eikä sitä alettu hallita kuten muuta Venäjää. Keisari vahvisti sodan vielä kestäessä itsehallinnon Porvoossa pidetyillä Suomen ensimmäisillä valtiopäivillä vuonna 1809. Päättäjäisissä keisari piti kuuluisan puheensa, jossa hän julisti Suomen tulleen korotetuksi kansakuntien joukkoon.   

Autonomian ajan toinen merkittävä askel kohti itsenäisyyttä otettiin, kun keisari Aleksanteri II teki vuonna 1863 kaksi tärkeää, Suomen historiassa kauaskantoista päätöstä: hän määräsi kutsuttavaksi koolle valtiopäivät ja määräsi suomen kielen toiseksi viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle.

Autonomista asemaa korosti myös Suomen ja Venäjän välillä säilynyt raja, vuoden 1743 Turun rauhan raja. Se muistutti valtioiden välistä rajaa siinäkin, että se oli tulliraja ja passiraja. Samoin autonomista asemaa vahvistivat oma raha, oma pankki, oma postimerkki ja ajoittain oma sotaväki.

Venäjällä nousevan nationalismin näkökulmasta Suomen erikoisasema oli este yhtenäiselle, vahvalle Venäjälle. Rajoittamalla Suomen jo vakiintuneita oikeuksia ja pitämällä yllä tiukkaa valvontaa Venäjä pyrki liittämään Suomen ja suomalaiset lujemmin yhteyteensä. Kävi kuitenkin päinvastoin: suomalaisista tuli tyytymättömiä ja epälojaaleja alamaisia. Venäjä oli vastatoimenpiteissä ja suomalaisten ohjaamisessa auttamattomasti myöhässä. Kansallishenki ja itsetunto olivat yhteiskunnan kehittämisen myötä vahvistuneet jo liikaa.

Suomen itsenäistymiseen tarvittiin Venäjän heikkouden tila. Maailmansodan pitkittyminen, huono sotamenestys, suuret tappiot ja poikkeusajan ruokapula johtivat vuonna 1917 maaliskuun vallankumoukseen, jossa tsaari Nikolai II luopui kruunustaan. Heinäkuussa hyväksyi oma eduskuntamme valtalain, jota päätöstä se juhlisti puhemiehensä Kullervo Mannerin johdolla eläköön huudolla vapaalle Suomelle. Uusi vallankumous marraskuussa lisäsi Venäjällä sekasortoa ja heikkouden tilaa ja tarjosi lokakuussa valitulle uudelle eduskunnalle mahdollisuuden julistautua maamme korkeimman vallan käyttäjäksi. Se katkaisi Suomen valtiollisen yhteyden Venäjään, mikä tarkoitti asiallisesti itsenäisyyttä. Itsenäisyyssenaatiksi kutsuttu Pehr Evind Svinhufvudin senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen ja eduskunta hyväksyi sen 6.12.1917 oikeiston äänin.  

Mutta, Suomesta ei pelkällä julistuksella tullut heti vapaata ja suvereenia valtiota! Suomi oli edelleen miehitetty maa, jossa valtakunnan omien hallintoelinten toimintavapaudet olivat perin rajalliset. Sotilaallisen miehityksen ohella ongelmia tuotti se, ettei itsenäiseksi julistautuneella kansakunnalla ollut minkäänlaista oman hallituksen käskettävissä olevaa järjestysvoimaa. Vasta kevään 1918 sota ratkaisi asian lopullisesti!

Valtakunnassa eivät asiat muutenkaan olleet kovin hyvässä jamassa. Mitä pidemmälle aika kului, sitä levottomammaksi kävi elämä. Murhat, ryöstöt ja pahoinpitelyt muodostuivat jokapäiväisiksi.

Hyvät ystävät, levottomassa Suomessa olisi nyt tarvittu lujaa johtajaa. Tänään me tiedämme, että tähän tehtävään oli valikoitumassa Mannerheim, mutta missä hän oli?  - Mannerheim istui ratsuväen kenraalin uniformuun pukeutuneena junassa tulossa Odessasta kohti Pietaria. Matkaan lähdettiin salonkivaunussa maanantaina 3. joulukuuta ja perille Pietariin tultiin junarahvaan sekaan sulloutuneena vasta seuraavan viikon tiistaina. Suomen itsenäistyessä Mannerheim siis istui junassa.

Viikon päästä Mannerheim saapui Helsinkiin, itsenäiseen Suomeen. Hän oli Suomeen palatessaan jo viidenkymmenen. Vallankumous oli vienyt häneltä viran ja omaisuuden, perheen ja terveyden hän oli hukannut itse. Oliko elämällä enää mitään annettavaa hänelle? Oli, sillä Suomi tarvitsi häntä vielä useaan otteeseen! Ensimmäinen tehtävä alkoi tammikuussa 1918.

Aseellisen vallankumouksen siemenet Suomessa kylvettiin SDP:n puolueneuvoston kokouksessa tammikuun loppupuolella, jolloin synnytettiin ”Suomen työväen toimeenpaneva komitea”. Sen jäsenet edustivat työväenliikkeen radikaaleinta siipeä. - Toimeenpaneva komitea antoi 27. tammikuuta taistelumääräyksen, klo 23.00 nostettiin punainen lyhty taistelulippuna Helsingin työväentalon katolle ja punakaartit marssivat Pitkänsillan yli. Oli alkanut kapina!

Svinhufvudin senaatin nimittämä Suomen tasavallan armeijan ylipäällikkö kenraali Mannerheim päätti ottaa tämän samaisen päivän vastaisena yönä aloitteen käsiinsä. Tuona perinteisesti Tammisunnuntaiksi kutsuttuna päivänä suojeluskunnat alkoivat riisua venäläistä sotaväkeä aseista Etelä-Pohjanmaalla. Siitä alkoi Suomen Vapaussota. Ylipäällikkö oli saanut senaatilta tehtävän ajaa venäläinen sotaväki maasta ja palauttaa järjestys maahan.  

Kunnioitetut kuulijani, Vapausota taustoinen ja kulkuineen on oma kokonaisuutensa ja sitä ei ole tässä yhteydessä mahdollista käsitellä.  Vapaussodasta on kuitenkin syytä nostaa esiin kaksi keskeistä tekijää. Ensinnäkin aktivismi ja jääkäriliike pitivät I Maailmansodan aikana vireillä irtaantumista Venäjästä ja itsenäistymistä sopivan hetken tullen. Jääkäriliikkeen merkitys Suomen itsenäistymiskehityksessä ja lopulta punaisen vallankumouksen henkisessä ja aseellisessa kukistamisessa oli suuri. Ilman voimakasta tahtoa ei tapahdu merkittäviä asioita.

Toiseksi, Suomi kasvoi sadassa vuodessa Ruotsista repäistynä ja Pietarista johdettuna suuriruhtinaskuntana kulttuurilliseksi, taloudelliseksi ja kansalliseksi kokonaisuudeksi. Kun sopiva hetki koitti, Suomi oli valtiona lähes valmis itsenäisyyteen. Olisiko Suomi kehittynyt itsenäiseksi valtioksi Ruotsin vallan alaisena on varmaan akateemisesti mielenkiintoinen kysymys, mutta suoraa vastausta ei ole olemassa.

Tammikuun 1918 lopulla syttynyt punakaartien kapina ja pitkään suunniteltu vapaustaistelu kytkeytyivät alusta lähtien toisiinsa. Toukokuun puoliväliin mennessä venäläisjoukot oli karkotettu Suomesta ja samalla oli hallitusta vastaan suuntautunut kapina kukistettu. Tämä tapahtui suojeluskuntien perustalle rakentuneitten joukkojen, jääkärien ja asevelvollisina riviin kutsuttujen muodostaman valkoisen armeijan, itsenäisen Suomen puolustusvoimien voimin. Vasta tällöin olivat suomalaiset varmistaneet itsenäisyysjulistuksen ja vapauttaneet maan. Tämä sota ratkaisi sen, että Suomi saavutti käytännössä itsenäisyytensä ja säilytti sen. Tämä minun terminologiassani nimeltään Vapaussota varmisti meille itsenäisyyden lisäksi myös kansanvallan.

Arvoisa juhlaväki, Suomen itsenäisyyden saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi käydyt kaikki sodat ja jälleenrakentaminen ovat vaatineet valtavan määrän ponnisteluja ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Hyvä asema itsenäisenä valtiona on saavutettu kovalla työllä ja valtakunnan edun huomioon ottavilla päätöksillä.  Päätös liittyä kansanäänestyksellä Euroopan Unioniin vuonna 1994 osoitti, että me haluamme elää ja vaikuttaa siellä, missä useimmat eurooppalaiset demokratiat ja markkinatalousmaat ovat. Tuo valinta on vahvistanut Suomen kansainvälistä asemaa ja samalla myös Suomen ja suomalaisten turvallisuutta. Presidentti Koivisto totesi aikanaan, että turvallisuuspoliittiset syyt puhuivat kaikkein voimakkaimmin Euroopan yhteisöön liittymisen puolesta. Nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö on ajatuksineen samalla linjalla!

On syytä todeta, että tänään isänmaamme Suomi on paremmassa asemassa kuin koskaan itsenäisyytemme aikana. Valtiollista suvereniteettiämme kunnioitetaan, suhteemme lähinaapureihin ja kansainvälisiin yhteisöihin ovat hyvässä kunnossa ja maamme sisäiset asiat ovat monista ristiriidoista huolimatta hyvässä järjestyksessä. Me olemme saaneet meitä edeltäviltä sukupolvilta arvokkaan perinnön, jonka ansiosta meillä tänään on itsenäinen ja vapaa isänmaa, oma äidinkieli, oma kansallinen kulttuurimme ja mahtava luonto vaihtuvine vuodeaikoineen.

Maamme sijoittuu tänään suurin piirtein kaikissa kansainvälisissä vertailuissa kärkiviisikkoon, olipa kysymys koulutuksesta, onnellisuudesta tai hyvinvoinnista.  Suomi oli yksi niistä harvoista Euroopan maista, joka ei kylmän sodan päätyttyä luopunut kokonaismaanpuolustuksen periaatteista, laajasta reservistä tai sen edellyttämästä asevelvollisuudesta. Euroopan viimeaikaisen turvallisuustilanteen heikentyminen osoittaa, että olemme toimineet järkevästi. Muiden maiden johtajat voivat vain ihmetellä, miten on mahdollista, että Suomessa on yleinen asevelvollisuus ja varusmiespalveluksen suorittaa yli 70 % ikäluokasta.

Hyvät ystävät, oman Klubimme tämän vuoden varmasti päätapahtumana kunnioitetaan Suomen itsenäisyyden 100-vuotispäivänä 6.12.2017 sankarivainajia Kalevankankaalla. Jokaisen sankarihaudan luona seisoo tuolloin vartiossa haudatun kuolinhetken ikätoveri. Näin me klubilaisetkin voimme maksaa kunniavelkaamme sankarivainajillemme. Suomi 100 -sihteeristö on luvallani levittänyt tätä klubimme ideaa ja samankaltainen operaatio toteutetaan monella paikkakunnalla.

Tähän varmasti sykähdyttävään ja ikimuistoiseen seremoniaan antaa mahdollisuuden lähes koko maailmassa ainutlaatuinen perinne tuoda henkensä isänmaan puolesta uhranneet soturit kotiseudun multiin. Jokainen sankarivainaja haudattiin yhteiskunnallisesta taustastaan riippumatta yhdenvertaisena samanlaisen muistokiven alle. Tämä oli omiaan lujittamaan uskoa yhteisesti ja yhdenvertaisesti osoitettuun puolustamisen tahtoon. Niinpä esimerkiksi Kalavankankaalla Mannerheim-ristin ritarin ja samoihin aikoihin kaatuneen 21-vuotiaan sotamiehen nimet ovat samassa muistokivessä.

Lopuksi isänmaan puolustajan, sinivalkoisen kenraalin itsenäiselle Suomelle vuonna 1993 jättämä testamentti, joka hänen itsensä kertomana sisältää tätä maata ja kansaa kohtaan osoitetun vilpittömän uskon, toivon ja isänmaanrakkauden: ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.” - Näihin jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin edelleen päteviin sanoihin on hyvä päättää puheeni tänä itsenäisen Suomemme merkkivuonna ja oman klubimme 126-vuotispäivänä. Kohottakaamme malja 100-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle ja omalla klubillemme! - Kiitos!


Julkaistu 05.12.2017