View Article

<< Palaa
LUTERILAISUUS SUOMALAISESSA YHTEISKUNNASSA:
Yhteiskuntamme henkisiä juuria etsimässä
Risto Harisalo

Tampereen Suomalaisen Klubin Kirjanmerkki järjesti 1.11.2017 pohdinnallisen illan, jossa etsittiin yhteiskuntamme henkisiä juuria luterilaisuudesta. Edellisenä päivänä oli tullut kuluneeksi tasan 500 vuotta siitä, kun Martti Luther naulaisi aneteesinsä Wittenbergin kirkon oveen ja käynnisti prosessin, jonka vaikutukset tuntuvat yhä edelleen elämässämme. Kirjanmerkin pohdinnallisen illan tarkoituksena oli avata tätä problematiikkaa. 

Tamperelaiset kirkonmiehet - piispa Matti Repo, rovasti Simo Koho, rovasti Risto Takkinen ja TT Risto Ahonen - valittiin parhaiksi asiantuntijoiksi kertomaan asiasta yli 60 innokkaalle kuulijalle. Kuulijoilta saadun yksimielisen palautteen perusteella he onnistuivat erittäin hyvin. Palautteissa sanottiin esimerkiksi, että ”en tiennytkään kuinka paljon hyvää luterilaisuudesta on maallemme siunaantunut”, ”en osannut aavistaa luterilaisuuden syvää merkitystä elämässämme”, ”ilman luterilaista kirkkoa olosuhteemme voisivat olla huonommat” ja ”nautin todella luennoitsijoiden ammattitaidosta ja tietämyksen laajuudesta”. 

Piispa Matti Repo kuvasi reformaatiota läntistä Eurooppaa nopeasti muuttavaksi voimaksi. Revon mielestä luterilaisuuden voidaan nähdä luoneen Suomessa kirjakielen, koulutuksen, kansallisen identiteetin ja jopa demokratian perustan. Yhteisvastuullisuus, jonka ideana on auttaa yhteisistä varoista heitä, joiden omat voimat eivät siihen riitä, juurtui etenkin Pohjoismaihin. Luterilaisuuteen kuuluu myös työnteon arvostus. Työ mahdollistaa tekijälleen ja hänen läheisilleen elannon ja aineellista apua sitä tarvitseville kanssaihmisille. 

Revon mukaan luterilaisuuteen kuuluu olennaisesti esivallan ja lain kunnioitus. Se velvoittaa valtion toimimaan oikeudenmukaisesti ja kohtelemaan kansalaisiaan tasa-arvoisesti lain edessä. Tällaiset valtiot ovat olleet huomattavana vähemmistönä historian saatossa. Hyvinvointivaltio vastaa hyvin luterilaisuuden ihanteita, joiden ensimmäiset juuret löytyvät kirkkojemme edessä seisovista vaivaisukoista. 

Rovasti Simo Kohon aiheena oli luterilaisuuden vaikutus yhteiskuntamme kansansivistykseen. Hänen mukaansa keskiajalla ennen uskonpuhdistusta munkit ja papit vastasivat latinankielisissä saarnoissaan kansanopetuksesta. Luther avasi tähän täysin uuden luvun. Hänen ansiostaan nähtiin tärkeäksi, että kansa saisi lukea puhdasta Jumalan sanaa omalla kielellään. Kohon mukaan tämä edellytti kansankielisen kirjallisuuden luomista, yleistä lukutaitoa ja kansanopetuksen järjestämistä. Koho muistutti, että Luther käänsi vuonna 1534 Raamatun saksan kielelle ja laati ensimmäisen katekismuksen aapiskirjoineen. 

Kohon mukaan luterilaisten pappien päätehtävänä oli levittää Jumalan sanaa ja opettaa kansaa kansan kielellä. Siksi kansanopetuksella on aina ollut vahva asema kirkossamme. Kirkko on perustanut kouluja ja opettanut lukutaitoa. Kohon mukaan papit eivät korostaneet mekaanista lukutaitoa, vaan ymmärtävään lukemiseen tähtäävää innostavaa ja lempeää opetusta. Tässä kirkko on toiminut tienraivaajana nykyiselle pedagogiikalle. Edellyttämällä, että opetusta on annettava tytöille ja pojille, kirkko on edistänyt maassamme tasa-arvoa ennen kuin siitä osattiin edes puhua. 

Rovasti Risto Takkinen pohti esitelmässään luterilaisuutta suomalaisuuden arjessa. Hän kysyi millainen voisi olla perusluterilainen ihminen. Takkisen mukaan perusluterilainen ihminen on reformaation hedelmä. Hän seisoo omilla jaloillaan. Hän ei vaadi itselleen enempää eikä vähempää kuin toisilleen. Hän odottaa, että ihmiset kohtelevat toisiaan yhdenmukaisesti. 

Takkisen mukaan suomalainen perusluterilainen ihminen ajattelee esivallasta, että se on myös hänen perusturvanaan toimiva instituutio ja siksi arvokas ja kunnioitettava. Siksi hän seuraa aktiivisesti yhteiskunnan asioita ja äänestää vaaleissa tunnollisesti. Työ on Takkisen mielestä kutsumus luterilaiselle ihmiselle. Työtä tehdään oman persoonan kehittämiseksi ja lähimmäisen palvelemiseksi. Työtä on tehtävä järjellä ja opilla eikä sitä siksi saa ymmärtää raatamiseksi. Takkisen mukaan isänmaa on luterilaisille Jumalan lahja. Luterilaisessa isänmaassamme erilaissa yhteiskunnallisissa asemissa toimivien ihmisten väliset valtasuhteet ovat tasa-arvoiset ja siksi suhteellisen läheiset.

Teologian tohtori ja dosentti Risto Ahosen aiheena oli luterilaisuus globaalissa peilissä. Hänen mukaansa uskonpuhdistus auttoi ratkaisevasti Eurooppaa nousemaan kulttuurilliseksi ja taloudelliseksi mahdiksi. Tämän lisäksi sen sanoman ainutlaatuisuus on ajan myötä ulottanut vaikutuksensa koko maailmaan. Uusin The Economist -lehti (November 4th - 10th 2017) omistaa erikoisartikkelin juuri tälle problematiikalle. Ahosen mukaan tällä hetkellä esimerkiksi suurimmat luterilaiset kirkot ovat Etiopiassa ja Tansaniassa eivätkä suinkaan Euroopassa.

Ahonen korostaa, että uskon vanhurskaus on luterilaisuuden ydinsanoma, alati ajankohtainen ja koskettava huolimatta eri yhteiskuntien olosuhteista ja ongelmista. Ahosen mielestä Jumala tavoittaa kaikkialla häntä pakenevan ihmisen ja johdattaa hänet synnistä armon todellisuuteen. Juuri tämä sanoma, joka kiehtoo ihmisiä, selittää luterilaisen uskon menestyksellisen leviämisen huolimatta siitä, että luterilaisuutta tarkastellaan nykyään monilla erilaisilla kielillä ja kulttuurillisilla silmälaseilla. 

Kirjanmerkin pohdinnallinen ilta palautti mieleen kuinka syvässä luterilaisuus on meissä suomalaisissa. Se antoi meille vakuuttavan syyn kunnioittaa kansankirkkoamme ja iloita sen monista hyvistä saavutuksista. Ymmärrys luterilaisuuden vuosisataisesta merkityksestä yhteiskuntamme eri vaiheissa painaa huomattavasti enemmän kuin erilaiset käsityksemme kirkkoa koskettavista ajankohtaisista ongelmista. 


Kommentit

Ole ensimmäinen kommentoija!

Kommentoi

Vain rekisteröityneet voivat kommentoida.

Jos et ole vielä rekisteröitynyt ja haluat kommentoida, rekisteröidy tästä sivustolle.
Jos olet jo aiemmin rekisteröitynyt, kirjaudu sivustolle.

Julkaistu 11.11.2017