View Article

<< Palaa
NÄIN SEN KOIN LOKAKUUSSA 2017:
Iloa kaupungeista
Risto Harisalo

Klubimme lokakuun kuukausikokouksen teemana oli iloa kaupungeista. Kun ohjelmatoimikunnassa päädyttiin kaupunkiteemaan, emme aavistaneet sen esitysajan ajankohtaisuutta. Maamme suurimmat kaupungit ovat kokoontuneet miettimään asemaansa ja tulevaisuuttaan kansakunnan taloudellisessa järjestelmässä. Helsinki ja Tampere ovat haastaneet valtiovallan suunnitelmat aluehallinnossa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa. 

On kuin olisimme yhtäkkiä havahtumassa siihen tosiasiaan, että meillä on Suomessa kaupunkeja, että kaupungistuminen on yksi vahvimmista globaaleista megatrendeistä ja että emme ole riittävästi osanneet kiinnittäneet huomiota kaupunkien kansalliseen ja kansainväliseen kehitykseen. Koska kutsumme kaupunkejamme kunniksi, se on estänyt meitä näkemästä kaupunkien erityisen merkityksen kaikessa inhimillisessä elämässä. Kaupunkimme eivät myöskään ole homogeenisia, vaan pohjimmiltaan hyvin erilaisia. Tätä kaupunkiemme moniulotteista dynamiikkaa VTM Eero Holstila, jolla on pitkä kokemus johtavista tehtävistä Helsingin kaupungissa, valotti meille kuukausikokousesitelmässään.

Hän luennoi innostavasti ja laaja-alaisesti maamme kaupunkien problematiikasta. Hän kumosi kaupunkien kehitystä koskevia virheellisiä käsityksiä ja paikkansa pitämättömiä uskomuksia. Hän osoitti, että kaupunkien elinvoima selittyy suurelta osin niiden sisäisillä olosuhteilla ja järjestelyillä, siis sillä, kuinka kaupungit ja kaupunkilaiset hoitavat asioitaan. Juuri tähän problematiikkaan liittyy esimerkiksi Helsingin ja Tampereen huoli siitä, että tulevat hallinnolliset järjestelyt voivat vakavasti rajoittaa niiden mahdollisuuksia vastata itse tulevaisuudestaan. 

Eero Holstilan käsitys kaupungeista on oikea ja huoli niiden tulevaisuudesta aiheellinen. Kaupungit ovat 2500 vuotisen historiansa aikana vieneet kehitystä eteenpäin taiteessa ja tieteessä, sosiaalisissa ja teknologisissa innovaatioissa, sosiaalisessa elämässä ja kansainvälisessä kaupassa. Kaupunkien olosuhteissa on jotain ainutlaatuista, koska niissä on otolliset olosuhteet uusien asioiden keksimiselle ja kehittämiselle, inhimillisen elämän monimuotoisuuden suvaitsemiselle ja ihmisten väliselle avoimuudelle ja luottamukselle. Esimerkiksi Ari Turusen mukaan yksi Amsterdamin lempinimistä on Mokun, jiddishin sana, joka tarkoittaa turvasatamaa.

Holstila muistutti, että kaupungeista puhuttaessa on helppoa sortua kaupungin ja maaseudun väliseen dualismiin, jossa toisen oikeutus kumoaa toisen merkityksen. Yleisenä ajatteluvirheenä dualismi estää meitä näkemästä, että maaseutu voi parhaiten elinvoimaisten kaupunkien läheisyydessä. Kaupunkien kehitys tarjoaa maaseudulle virikkeitä luoda uutta. Jos kaupungit menettävät elinvoimansa, se heikentää myös maaseudun elinvoimaa ja tulevia mahdollisuuksia. 

Edellä mainituista syistä olisi välttämätöntä tutustua selvitysmies Antti Rantakokon juuri julkaisemaan tutkimukseen Elinvoimaa seutukaupungeille (Valtiovarainministeriön julkaisu - 38/2017). Hän analysoi maamme 14 seutukaupunkia, joita myös kakkoskaupungeiksi kutsutaan. Seutukaupungeilla on tärkeä rooli taloudellisen elinvoiman, verkostoitumisen ja alihankintaketjujen kehittäjinä. Näiden toimien hyödyt eivät suinkaan rajoitu kaupunkeihin, vaan ulottavat vaikutuksensa myös ympäristökuntiin. 

Holstilan yksi tärkeimmistä viesteistä oli, että ratkaiseva osa kaupunkien onnen ja menestyksen salaisuuksista on niillä itsellään. Kaupungit kasvavat, koska ihmiset muuttavat paikkoihin, joissa heidän on hyvä olla. Tässä hän vahvistaa mm. kanadalaisen Charles Montgomeryn kirjassaan Happy City (2013) esittämän väitteen kaupunkielämän onnellisuudesta ja viehkeydestä. Montgomeryn mukaan kaupunki on organismi, joka uudistaa jatkuvasti itseään. Montgomeryn hengessä Holstila kysyy ovatko kaupunkilaiset itse oman henkisen kasvunsa ja ympäristönsä kehityksen pahimmat esteet.

Amerikkalainen Jane Jacobs on todennäköisesti osuvimmin kuvannut kaupunkien kulttuurillisen merkityksen kirjoissaan. Hänen mielestään kaupunkeja on pidettävä kansantalouden sijasta taloudellisen elämän perusyksikköinä, koska ne omaavat ainutlaatuisen kyvyn muotoilla ja uudelleen muotoilla kansakunnan taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita. Tuo ainutlaatuinen kyky on tuonnin korvaaminen.

Tuonnin korvaaminen kaupunkien välisissä suhteissa on jatkuva sarja räjähdysmäisiä episodeja, jotka synnyttävät uusia innovaatioita, pitävät taloudellisen elämän ajan tasalla ja uudistavat yhteiskunnallista elämää. Kansainvälistä vaihdantaa ei nähdä valtioiden, vaan kaupunkien välisenä luovana toimintana. Kaupunkien olosuhteet - erilaisuus, monipuolisuus, muutos ja keskittyminen - luovat otolliset olosuhteet tuonnin korvaamiselle.

Jacobs muistuttaa meitä siitä yksinkertaisesta totuudesta, johon myös Eero Holstila kiinnitti huomiota ja jonka mukaan monipuolisuus ja erilaisuus kannattavat kaikkea inhimillistä elämää. ”Kun kaupungit onnistuvat”, kirjoittaa Jacobs, ”ne ilmentävät demokratiaa tarjoamalla jokaiselle mahdollisuuden olla mukana luomassa jokaiselle jotakin”. Arvioidessaan Jacobsin ajattelua The Atlantic lehdessä Nathaniel Rich kirjoittaa: ”Kun kaupungit epäonnistuvat, ne epäonnistuvat samasta syystä kuin demokratia, yhdenmukaisuudesta, liiallisesta erikoistumisesta, eriytymisestä, korruptiosta ja vallan väärinkäytöstä.” 

Se, kuinka käsittelemme kaupunkejamme, ratkaisee tulevaisuutemme suunnan. Jää nähtäväksi onko meillä viisautta käsitellä oikein kaupunkejamme?

Kommentit

Ole ensimmäinen kommentoija!

Kommentoi

Vain rekisteröityneet voivat kommentoida.

Jos et ole vielä rekisteröitynyt ja haluat kommentoida, rekisteröidy tästä sivustolle.
Jos olet jo aiemmin rekisteröitynyt, kirjaudu sivustolle.

Julkaistu 29.10.2017