View Article

<< Palaa

LUIN KIRJAN:

Ajankohtainen tutkimus populismista ja rasismista

Risto Harisalo


Yhtäkkiä kaikki tuttu on kääntynyt päälaelleen. Maailmankansalaisuudesta ilmeisesti eniten kokemusta omaavat englantilaiset haluavat erota Euroopasta ja sulkea rajansa vierailta. Yhdysvallat, joka on perinteisesti kannattanut vapaata kauppaa, on muuttumassa protektionistiseksi. Yksinvaltaiset hallitsijat Venäjällä, Unkarissa ja Turkissa lietsovat nationalismia ja uhoavat joukkovoimalla. 

Ikään kuin edellä sanottu ei riittäisi, vakavia vitsauksia on muitakin. Populismin ja rasismin sanotaan kaikkialla läntisessä Euroopassa nostavan päätään. Ne tuovat mukanaan suvaitsemattomuuden, kylmäkiskoisuuden ja vihapuheen yhteiskuntaan. Poliittisessa kentässä oikeistovoimat vahvistuvat. 

Edellä kuvatulla analyysilla selitetään yleisesti kaikki epäinhimillinen, epätoivottava ja kartettava. On kuitenkin aiheellista pohtia onko analyysi sittenkään oikea vai onko kysymys sittenkin jostain muusta ilmiöstä, jota emme ole täysin ymmärtäneet? Tätä kysymystä valottaa Karen Stennerin yllättävän vähälle huomiolle jäänyt mittava empiirinen tutkimus The Authoritarian Dynamics. 

Stennerin mukaan on virhe selittää ongelmat populismilla, rasismilla ja ymmärtämättömien ihmisten itsekkyydellä. Yhtä suuri virhe on hänen mukaansa hakea selitystä poliittis-taloudellisen eliitin ahneudesta, globalisaatiosta ja hyvinvointivaltion epäonnistumisesta. Näiden rinnalle Stenner nostaa uuden selittävän käsitteen normatiivinen uhka. Vakiintuneita olosuhteita yllättäen muuttavat tekijät ja poliittisten valintojen koettu epäonnistuminen ruokkivat normatiivisia uhkia ihmisten mielessä. 

Uhka on normatiivinen, kun se on ristiriidassa kansalaisten perinteisten arvojen, tottumusten, tapojen ja todellisuutta koskevan ymmärryksen kanssa. Kun uhka koetaan normatiiviseksi, se aktivoi ihmisissä Stennerin mukaan autoritaarisia reaktioita. Tämä dynamiikka koskettaa kaikkia ihmisiä eikä vain kouluttamattomia, syrjäytyneitä ja vähäosaisia. 

Katsotaanpa normatiivisen uhan dynamiikkaa koulutettujen ja sivistyneiden ihmisten näkökulmasta! Ilmastonmuutosta torjuvalle ilmastotieteen tulosten kiistäminen on normatiivinen uhka. Vaatimus, että tasa-arvoa ei ole syytä poliittisin keinoin edistää, on tasa-arvon kannattajille normatiivinen uhka. Vaatimus hyvinvointivaltion korvaamisesta markkinataloudella on hyvinvointivaltion kannattajille normatiivinen uhka. 

Kollektiivisissa ja totalitaarisissa maissa normatiivista uhkaa on kautta historian torjuttu väkivaltaisin keinoin. Entisissä sosialistimaissa toisinajattelijat pantiin vankilaan tai lähetettiin ulkomaille. Islamilaisissa maissa vieraan uskonnon harjoittajia ei suvaita. 

Edellä sanotun perusteella olisi ihme, jos ihmiset eivät kokisi yhtä aikamme merkittävintä tapahtumaa, maahanmuuton nopeaa kehitystä, normatiivisena uhkana. Ihmisten voimattomuus tekee uhasta normatiivisen. Se heikentää ihmisten luottamusta yhteisöä koossa pitäviin auktoriteetteihin. Koska ihmisillä ei ole aikaisempaa kokemusta normatiivisista uhkista, heillä on siksi ilmeisiä vaikeuksia analysoida niitä käsitteellisesti ja teoreettisesti. 

Normatiivisista uhkista puhuessaan ihmiset käyttävät epäonnistuneita sanoja ja ilmaisuja. Tästä syystä heitä on helppoa syyttää populisteiksi ja rasisteiksi. Tällaisten syytösten kohteiksi joutuneet vetäytyvät syrjään, passivoituvat ja marginalisoituvat, jonka vuoksi heitä on yhä helpompi kritisoida.

Stennerin mukaan esimerkiksi tasa-arvoista avioliittoa, maahanmuuttoa ja muita vastaavia olosuhteita vastustavat ihmiset eivät ole itsekkäitä populisteja ja rasisteja. He ovat ihmisiä, jotka yrittävät löytää keinoja hallita todellisuuttaan ja puolustaa lähiyhteisöään kokemiltaan normatiivisilta uhkilta. Tällaisia ihmisiä ei pidä rinnastaa ääriryhmiin, joita Stennerin mielestä löytyy poliittisen spektrin molemmista päistä ja joiden lukumäärä ei selitä brexitiä, Trumpin vaalivoittoa eikä Itävallan äsken pidettyjen vaalien lopputulosta. 

Stennerin mukaan amerikkalaiset eivät vastusta muslimien maahanmuuttoa turvallisuuspoliittisista syistä kuten yleisesti väitetään. Heidän vastustuksensa kumpuaa siitä normatiivisesta uhkasta, että muslimeilla on vaikeuksia sopeutua amerikkalaisiin arvoihin ja elämäntyyleihin. Samasta syystä amerikkalaiset vieroksuvat ortodoksijuutalaisia. Stennerin mielestä sama logiikka vaikuttaa samalla tavoin myös eurooppalaisten ajattelussa. 

Stennerin arvion mukaan on mahdollista, että poliittisessa päätöksenteossa ja yleisessä mielipiteessä on edetty liian pitkälle asioissa, joita ihmiset pitävät normatiivisina uhkina. Näistä uhkista ei kuitenkaan päästä eroon pitämällä ihmisiä tietämättöminä, populisteina ja rasisteina. Tällaiset syytökset vain etäännyttävät ihmiset toisistaan ja vahvistavat viholliskuvia. 

Stenner teki empiirisiä kokeita ymmärtääkseen kuinka normatiiviset uhkat syntyvät ja kuinka ihmiset reagoivat niihin. Kokeiden tulokset auttavat oivaltamaan miksi erilaiset epätoivotut ilmiöt - vieraantuminen, suvaitsemattomuus, populismi, rasismi jne. - syntyvät ikään kuin tyhjästä. 

Ensimmäisessä koeryhmässä Stenner antoi osallistujille luettavaksi tekstejä, joiden mukaan amerikkalaiset elävät suurin piirtein samanlaista elämää huolimatta ympäristössä esiintyvistä isoista muutoksista. Tässä ryhmässä ihmiset eivät kokeneet muutoksia normatiivisina uhkina eikä ryhmässä siksi esiintynyt suvaitsemattomuutta, populismia ja rasismia. 

Toisessa koeryhmässä ihmisille kerrottiin, että yhteiskunnalliset muutokset vaikuttivat negatiivisesti perinteisiin arvoihin ja tekivät amerikkalaisista erilaisia. Uhkat muuttuivat nopeasti ihmisten mielissä normatiivisiksi ja ruokkivat heissä pelkoja ja voimattomuutta. Koska uhkat olivat heille uusia, ne aktivoivat heissä autoritaarisia reaktioita. 

Stennerin mukaan normatiivisten uhkien edessä ihmiset suhtautuvat kriittisesti erilaisten vähemmistöjen vaatimuksiin, jotka ovat ristiriidassa heidän vakiintuneiden arvojensa, tapojensa, tottumustensa ja todellisuutta koskevan ymmärryksensä kanssa. Halu suojella omaa yhteisöä on tärkeämpi arvo kuin esimerkiksi tarve suojella universaaleja perusoikeuksia.

Jos poliittiset johtajat eivät ymmärrä normatiivisten reaktioiden dynamiikkaa, he saattavat hyvässä tarkoituksessa vain pahentaa normatiivisia uhkia ja vahvistaa autoritaarisia reaktioita. Viisaiden poliittisten johtajien tulisi ymmärtää, että kaikki ihmiset, koulutetut ja kouluttamattomat, kokeneet ja kokemattomat, kaupunkilaiset ja maaseudulla asuvat ja aktiiviset ja passiiviset, ovat luonnostaan taipuvaisia pitämään tuttua ja turvallista parempana kuin uutta ja yllättävää. 

Sen sijaan, että ihmisiä jaetaan karsinoihin ja syytetään populisteiksi ja rasisteiksi, politiikan tulisi tarjota heille aikaa oppia käsittelemään normatiivisia uhkia autoritaaristen reaktioiden minimoimiseksi. Vain tällainen tapa toimia varmistaa kansalaisten enemmistön suvaitsevaisuuden ja yhteistyön. 




Kommentit

Ole ensimmäinen kommentoija!

Kommentoi

Vain rekisteröityneet voivat kommentoida.

Jos et ole vielä rekisteröitynyt ja haluat kommentoida, rekisteröidy tästä sivustolle.
Jos olet jo aiemmin rekisteröitynyt, kirjaudu sivustolle.

Julkaistu 19.10.2017