View Article

<< Palaa
TE OLETTE PILANNEET MINUN ELÄMÄNI” – AMERIKANJUUTALAISEN KIRJALLISUUDEN KOUKUTTAVUUDESTA

Helsinki, Tammi 2017, 1141 s.

Jyrki Iivonen

Yksi tämän hetken tunnetuimmista amerikkalaisista nykykirjailijoista, vuonna 1947 syntynyt Paul Auster, vieraili äskettäin Suomessa. Keskeisenä syynä vierailuun oli hänen 1141-sivuisen uuden kirjansa ”4 3 2 1” ilmestyminen. Auster on julkaissut suomeksi jo aikaisemmin melkein kaksikymmentä kirjaa, joten hän oli jo ennen uusinta teostaan täällä tunnettu ja suosittu.


Austerin lähes viikon kestäneeseen vierailuun toi erityisen sävyn se, että kun hän esiintyi Akateemisessa Kirjakaupassa, hänen haastattelijanaan toimi Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö, tunnettu amerikkalaisen nykykirjallisuuden ystävä. Paikalla oli enemmän ihmisiä kuin ilmeisesti koskaan aikaisemmin vastaavissa tilaisuuksissa.

Tilaisuuden alku jäi erityisen hyvin mieleen, erityisesti Presidentti Niinistön ensimmäisen repliikin vuoksi: ”Te olette pilanneet minun elämäni.” ”Te” viittaa tässä yhteydessä varsin laajaan kirjalliseen genreen – tai pikemminkin kirjailijaryhmään – yhdysvaltalaisiin juutalaisiin nykykirjailijoihin, joiden usempien sukujuuret ovat Venäjällä. Tein pienen haun googlesta, ja sieltä löytyi reilusti yli sadan tunnetun kirjailijan nimi, vai mitä mieltä olette seuraavista kirjailijoista (aakkosjärjestyksessä), joiden teoksia on käännetty myös suomeksi: Woody Allen, Isaac Asimov, Paul Auster, Saul Bellow, Mel Brooks, E.L.Doctorow, Howard Fast, Joseph Heller, Mark Helprin, Tony Kushner, Ira Levin, Norman Mailer, Bernard Malamud, Arthur Miller, Chaim Potok, Ayn Rand, Carl Reiner, Harold Robbins, Henry Roth, Philip Roth, J.D.Salinger, James Salter, Irwin Shaw, Neil Simon, Isaac Bashevitsh Singer, Nathanael West, Elie Wiesel ja Herman Wouk?

Kun katsoo tuota luetteloa, alkaa ymmärtää myös presidentin ensimmäistä kommenttia, joka toki lausuttiin leikkisässä ja jopa ihailevassa mielessä. Jo ylimalkainen tutustuminen Yhdysvalloissa julkaistuun juutalaiseen kirjallisuuteen on valtava haaste, joka todellakin voi viedä kokonaisen ihmisiän. Mutta haaste on kyllä sen arvoinen että siihen kannattaa tarttua.

Paul Auster on varsin tyypillinen juutalaisen kirjallisuuden edustaja. Näin myös siksi että hän on kasvanut ja asunut lähes koko ikänsä New Yorkissa ja on sijoittanut myös useimmat teoksensa sinne. Tästä näkökulmasta ”4 3 2 1” on hänelle tyypillinen ja kuitenkin erilainen teos. Se on ensinnäkin massiivinen, sillä harvoin sitä saa käsiinsä 1141-sivuisen kirjan. Jotta sellaisen jaksaa lukea, siinä täytyy olla jotakin erityistä. Ja Austerin uusimmassa todellakin on sitä.

”4 3 2 1” on muodollisesti kuvaus juutalaisen poikalapsen Archibald Fergusonin (ja samalla koko juutalaisen suvun ja yhteisön) kasvutarina. Mutta kun kirjailija tavallisesti joutuu pohtimaan, millaisen kehityskulun hän päähenkilölleen valitsee, on Auster ratkaissut ongelman nivomalla kirjaansa neljä erilaista vaihtoehtoista historiaan siitä, miten nuoren Archibaldin elämä olisi voinut muotoutua. Kirjan läpi juoksee toisin sanoen rinnakkain neljä eri tarinaa, jossa henkilöt ovat kaikissa samat, mutta joiden kohtalot ovat eri tarinoissa erilaiset. Se on mielenkiintoinen, poikkeuksellinen ja kuitenkin hyvin toimiva ratkaisu, joka kiehtoo lukijaa eikä suinkaan rasita häntä.

Lisäksi on otettava huomioon, että Auster on synnynnäinen tarinankertoja, joka osaa kytkeä yhteen yksilötason tapahtumat ja laajemmat yhteiskunnalliset muutoskaaret. Hän osaa liittää mukaan myös sopivan määrän huumoria. Heti kirjan alussa kerrotaan päähenkilön isoisän tulosta Yhdysvaltoihin 1900-luvun ensimmäisenä päivänä. Tämän laivassa tapaama mies oli antanut neuvon, että isoisän ei kannattaisi käyttää silloista nimeään Isaac Reznikoff vaan turvautua johonkin amerikkalaiselta kalskahtavaan nimeen, josta esimerkkinä tämä opastaja mainitsi nimen Rockefeller. Kun isoisä sitten vihdoin pääsi maahanmuuttovirkailijan haastatteluun, hän oli unohtanut tuon hänelle kerrotun nimen. Niinpä hän parahti tuskastuneena jiddišiksi ”Ikh hob fargessen!” eli ”unohdin”. Tämän jälkeen virkailija kirjoitti papereihin nimen jolla silloin 19-vuotias isoisä aloitti uuden elämänsä Amerikassa: Ichabod Ferguson.

Voisi siis tuntua aluksi siltä, että 1141 sivun paksuinen romaani on lukijalle aivan liian suuri haaste. Ei kuitenkaan kannata luopua, sillä Paul Austerin uusi kirja on poikkeuksellisen hyvin soluva, kiinnostava ja kompakti. Se osoittaa, että ihmisen elämässä on erilaisia vaihtoehtoja ja kehityskaaria. Ennen kaikkea ”4 3 2 1” antaa avaimia ymmärtää paremmin tämän päivän amerikkalaista yhteiskuntaa, joka on juuri nyt poikkeuksellisen pahassa turbulenssissa. Sen Auster toi itsekin esiin presidentti Niinistön taannoisessa haastattelussa: Yhdysvaltain tulevaisuus voi juuri nyt vaikuttaa haasteelliselta, mutta nykyinen tapa johtaa maata saattaa sittenkin olla vain väliaikainen notkahdus.

Kommentit

Ole ensimmäinen kommentoija!

Kommentoi

Vain rekisteröityneet voivat kommentoida.

Jos et ole vielä rekisteröitynyt ja haluat kommentoida, rekisteröidy tästä sivustolle.
Jos olet jo aiemmin rekisteröitynyt, kirjaudu sivustolle.

Julkaistu 03.10.2017