View Article

<< Palaa
EINO LEINO – SUOMEN KANSALLISRUNOILIJA
Panu Rajala
Virvatuli. Eino Leinon elämä.
WSOY, 2017, 597 s.

Reilut kaksikymmentä vuotta sitten seisoin Helsingin lähellä Nuppulinnassa Riitahuhdan talon pienessä kamarissa ja katselin siellä olevaa vuodetta, jossa kirjailija ja runoilija Eino Leino vietti vuoden 1926 alussa viimeiset päivänsä. Huone oli säilytetty pääpiirteissään muuttumattomana jo seitsemän vuosikymmenen ajan. Huone oli nykypäivän mittapuilla vaatimaton, mutta Leinon elämäntilannekin oli hänen loppuaikoinaan kaikkea muuta kuin auvoisa. Hänen terveytensä oli romahtanut ja ihmissuhteensa olivat joutuneet hunningolle. Oli onni, että hän oli tuolloin löytänyt itselleen turvapaikan toimittaja R. O. Stenin kotoa.

Leino ei kuitenkaan enää selvinnyt tuosta viimeisestä koettelemuksesta. Tammikuun 10. päivänä 1926 hän nukkui pois vain 47-vuotiaana, oman aikansa merkittävänä julkisuuden henkilönä. Leino oli tunnettu ja pidetty runoilija jo omana elinaikanaan, mutta todellisen nousun maamme kansallisrunoilijaksi hän koki vasta lähes 100 vuotta syntymänsä jälkeen, 1970-luvulta eteenpäin. Osakiitos tästä lankeaa Vesa-Matti Loirille, joka levytti neljä kokoelmaa Leinon kaikkein tunnetuimmista runoista uusina sävellyksinä.

Eino Leino ehti lyhyen elämänsä aikana saada aikaiseksi paljon. Hän julkaisi ensimmäiset runokokoelmansa jo alle 20-vuotiaana. Vaikka olikin syntynyt Kainuussa, hän kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseossa vuonna 1875 ja siirtyi opiskelemaan, tosin vaatimattomalla menestyksellä, Helsingin yliopistoon. Leinoa ei kuitenkaan voinut syyttää laiskuudesta, päinvastoin. Runojen lisäksi hän kirjoitti näytelmiä, toimi Päivälehden (nyk. Helsingin Sanomat) kirjallisuusarvostelijana sekä useamman kirjallisuuslehden päätoimittajana ja toimittajana. Kaiken tämän lisäksi hän työskenteli myös suomentajana. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita, että kun Leinolta haluttiin saada Danten ”Jumalaisen näytelmän” suomennos, opiskeli hän tätä varten italian kielen – olkoonkin että latinan opiskelu koulussa saattoi auttaa häntä tässä.

Leino toimi myös kirjallisuuden kerääjänä Elias Lönnrotin tapaan. Hän kierteli useaan otteeseen Karjalan laulumailla ja otti kokoamistaan runoista vaikutelmia mm. ”Helkavirsiin”, joiden kaksi osaa ilmestyi vuosina 1903 ja 1916. Leino oli myös innokas yhteiskunnallinen keskustelija veljensä Kasimirin tapaan. Heillä molemmilla olikin läheiset suhteet nuorsuomalaiseen liikkeeseen ja aktivisteihin.

Leinon oma elämä oli kuitenkin koko ajan hyvin repaleinen. Hän oli naimisissa kolmeen otteeseen ja hänellä oli monia pitkäaikaisia rakkaussuhteita aikansa johtaviin suomalaisiin naistaitelijoihin. Leinon elämää leimasi myös alkoholin runsas käyttö, ja on suorastaan ihme, kuinka luova hän silti pystyi olemaan lähes kuolemaansa saakka.

Suomen johtaviin elämänkertakirjureihin kuuluvan, äskettäin Tampereen suomalaisella klubillakin esiintyneen fil. tri Panu Rajalan perusteelliseen tutkimukseen pohjautuva lähes 600-sivuinen Leinon elämäkerta ”Virvatuli. Eino Leinon elämä” ilmestyi viime kesänä. Vaikka Leinosta on aikojen saatossa kirjoitettu lukuisia kirjoja, avaa Rajalan kirja kattavan ja kriittisesti tutkitun näkökulman runoilijan elämään. Kirjan erityinen ansio on siinä, että se kattaa kaikki olennaiset näkökulmat Leinon elämään: siinä on tutkittu ja tulkittu sekä Leinon laaja kirjallinen tuotanto että käyty läpi hänen elämänvaiheensa syntymästä kuolemaan saakka. Kyseessä on yksi Rajalan toistaiseksi merkittävimmistä töistä – se nousee samalle tasolle hänen mainion Mika Waltarin elämänkerran kanssa (”Unio Mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset”, 2008).

”Virvatuli” ei toki ole mikään helppo kirja – eikä sitä ollut Leinon elämäkään. Mutta juuri siksi se on poikkeuksellisen nautittava lukukokemus. Ja onhan toki niin, että Leinon runoudessa on jotain suomalaiselle mentaliteetille niin tuttua. Ei siis ihme, että sellaiset runot kuin ”Lapin kesä”, ”Elegia” ja ”Nocturne” ovat löytäneet uusia lukijoita (ja kuulijoita) sukupolvesta toiseen. Panu Rajalan Leino-elämänkerta täydentää erinomaisella tavalla kuvaamme tästä Suomen kiistattomasta kansallisrunoilijasta ja kertoo mukaansa tempaavalla tavalla maamme kulttuurielämästä itsenäistymisemme aikoihin. Se sopii erityisen hyvin luettavaksi kansallisena juhlavuotenamme.

Jyrki Iivonen

Kommentit

Ole ensimmäinen kommentoija!

Kommentoi

Vain rekisteröityneet voivat kommentoida.

Jos et ole vielä rekisteröitynyt ja haluat kommentoida, rekisteröidy tästä sivustolle.
Jos olet jo aiemmin rekisteröitynyt, kirjaudu sivustolle.

Julkaistu 23.09.2017