View Article

<< Palaa
Hatunnosto uusliberalismille ja Karl Marxille
Risto Harisalo

Ruotsalainen Lena Andersson, kirjailija ja kolumnisti, kirjoitti ystävästään, jonka mukaan ”mukavinta maailmassa on olla uusliberaali” (Dagens Nyheter 13.5.2017). Ajatus on harvinainen kaikissa maissa, joissa tehdään vilpitöntä työtä ihmisten hyväksi kaivamalla esiin kaikki paha kapitalismista, taloudellisesta vapaudesta ja oikeusvaltiosta. 

Ruotsissa on Anderssonin mukaan juurtunut syvään käsitys uusliberalismin - klassisen liberalismin - pahuudesta. Tässä asiassa Suomi on varmasti samalla linjalla Ruotsin kanssa. Uusliberalismin kritiikin ongelma on Anderssonin mukaan siinä, että se estää näkemästä liberalismin ihmisille tarjoamat konkreettiset hyödyt. Näistä hyödyistä vain oikeaoppisimmat kriitikot ovat tositilanteessa valmiit luopumaan.

Kriitikot eivät näe mainittavaa tarvetta pohtia ihmisten arvostusten ja tarpeiden subjektiivisuutta. He tuntuvat tietävän ihmisten tarpeet paremmin kuin ihmiset itse. Kun ihmiset ostavat astianpesukoneen elämänsä helpottamiseksi, kriitikoiden mielestä heidät on alistettu tarkoituksettomalle kulutukselle. Kriitikot eivät epäile kykyään päättää niukkojen resurssien jakamisesta kilpailevien tarpeiden kesken koko yhteiskuntaa hyödyttäen. 

Anderssonin mukaan klassiselle liberalismille tehdään vääryyttä, kun se typistetään vain taloudellisten suhteiden analyysiksi ja konkreettisten tarpeiden paljastajaksi. Sen teoreettinen painopiste on humanismin synnyttämissä arvoissa ja periaatteissa, ihmisten autonomiassa ja yhtäläisessä vapaudessa suhteessa toinen toisiinsa ja valtiovaltaan. Vain näistä asioista voi kehkeytyä erilaisuudesta voimansa ammentava taloudellinen elämä.
Liberalismin kriitikot ovat Anderssonin mukaan yllättävän sokeita sille, että heidän suositustensa täytäntöönpano edellyttää niiden kanssa ristiriidassa olevien vaatimusten torjuntaa ja pakkovallan käyttöä ihmisten vapauden kaventamiseksi. Liberalismin elintilan kaventuessa erilaisten ryhmien väliset jännitteet nousevat esiin. 

Anderssonin mielestä on todellakin mukavaa olla uusliberaali klassisen liberalismin hengessä. Liberalismin kauneus on siinä, että se ei salli yhdenkään ihmisen alistaa toista ihmistä omien tavoitteittensa välikappaleeksi. Liberalismin olennaisuus on universaali tasa-arvo. Kaikkia hyödyntävä yhteiskunta syntyy, kun ihmisten erilaiset ideat voivat vapaasti osoittaa hyödyllisyytensä. Anderssonin mukaan liberaalissa yhteiskunnassa ei ole tilaa millekään aristokratialle tai ylimielelle. 

Bagehot, The Economist lehden kolumnisti, lähestyy liberalismin kritiikkiä Karl Marxin näkökulmasta (The Economist, May 13th - 19th, 2017). Englannissa käydään parhaillaan Jeremy Corbynin, Labourin puheenjohtajan, aloittamaa keskustelua Marxin ajankohtaisuudesta. Vastoin monien konservatiivien mielipidettä Bagehotin mukaan Marx on todella ajankohtainen ajattelija. 

Marxin mukaan kapitalismin kriisi syntyy siitä, että kapitalistit ammentavat voittonsa valtion lainsäädännön avulla eivätkä markkinoilla neutraaleilla säännöillä toimien kuten yksityiset yrittäjät. Tässä on kysymys siitä, että tällä hetkellä yhä useammalla tuotannonalalla valtion sääntely, taloudelliset tuet ja verotus määräävät yritysten taloudellisen tuloksen. 

Marx ei myöskään arvostanut yritysten hallinnosta vastaavia johtajia ja muita byrokraatteja. Hän oli sitä mieltä, että heillä ei ole mainittavaa vaikutusta yrityksen arvon muodostukseen. He ovat kuitenkin viimeisimpien tilastojen mukaan onnistuneet keräämään itselleen yhä suuremman osan yrityksen tuotoista. Englannissa vuonna 1980 kaikissa yli 100 hengen listatuissa yrityksissä johto ansaitsi 25 kertaa enemmän kuin työntekijät keskimäärin. Vuonna 2016 johto ansaitsi jo yli 130 kertaa enemmän kuin työntekijät keskimäärin. Yhdysvalloissa tilanne on yhtä huolestuttava. 

Kirjassaan Saving Capitalism: For the Many, not the Few Robert Reich osoittaa, että Yhdysvalloissa johto ansaitsee tällä hetkellä 200 kertaa enemmän kuin työntekijät keskimäärin. Kun Yhdysvalloissa 1950–60 -luvuilla väestön rikkain 1 % ansaitsi kansakunnan varallisuudesta 9-10 %, niin tällä hetkellä luku on noin 20 %. Reichin mielestä todellinen uhka ei ole enää sosialismi tai kommunismi, vaan valtion ja suurten yritysten liitto, joka pääsääntöisesti toimii vapaiden markkinoiden periaatteiden ja sääntöjen vastaisesti. 

Liberalismi ei selitä yhteiskunnan ja kansantalouden ongelmia. Andersson kritisoi liberalismin vastustajia siitä, että he eivät näe sitä, mitä Bagehot ja Reich näkevät. Marx todennäköisesti ymmärsi ongelman luonteen, mutta ei sen ratkaisua. Olisiko jälleen aika kaivaa John Kenneth Galbraithin Uusi yhteiskunta arkistosta, pyyhkiä siitä pölyt ja alkaa lukea. 

Niin moni tosiasia puhuu sen puolesta, että Galbraithin teknostruktuuri, valtion ja suurten yritysten liitto, yksityisyrittäjyyden kaventaja, vapaan kilpailun rajoittaja ja yritysten tuotteiden menekin varmistaja, on jälleen ajankohtainen. Tätä kehitystä vastustaa vain klassinen liberalismi.






Kommentit

Ole ensimmäinen kommentoija!

Kommentoi

Vain rekisteröityneet voivat kommentoida.

Jos et ole vielä rekisteröitynyt ja haluat kommentoida, rekisteröidy tästä sivustolle.
Jos olet jo aiemmin rekisteröitynyt, kirjaudu sivustolle.

Julkaistu 17.05.2017