View Article

<< Palaa

YHDYSVALTAIN 45. PRESIDENTTI DONALD TRUMP VALOKEILASSA

YT Jyrki Iivonen


Tuskin kukaan Yhdysvaltain presidentti on jo ennen virkakautensa käynnistymistä herättänyt yhtä ristiriitaisia tunteita kuin marraskuussa 2016 kyseiseen tehtävään valittu Donald Trump. Yksikään aikaisemmista presidenteistä ei ole tullut virkaansa yhtä selkeästi politiikan ulkopuolelta kuin hän. Hänen voittonsa oli yllätys myös niille, jotka ennen vaaleja luottivat erilaisten mielipidetiedustelujen oikeellisuuteen. Silti voidaan sanoa, että hänen valintansa ei ollut pelkkä sattuma tai äänestäjien ilmaisema oikku.

Donald Trump valittiin presidentiksi juuri siksi, että hänet koettiin ulkopuoliseksi. Hän ei ollut luonut uraa poliittisena vaikuttajana vaan liikemiehenä, joka oli luonut miljoonaomaisuuden oman työn kautta – joskus kiistainalaisiakin keinoja tosin käyttäen. Hänen vastaehdokkaansa, 1990-luvulla presidenttinä toimineen Bill Clintonin puoliso Hillary Clinton edusti puolestaan perinteistä poliittista establishmentia. Ei Trumpikaan tie presidentiksi ollut helppo, sillä hänkin joutui ensiksi voittamaan oman puolueensa valtaeliitin. Hän kuitenkin teki sen – tosi-TV-kilpailuista omaksutun kaavan mukaisesti.

Trumpin valinnan kiistanalaisuutta on lisännyt vielä se, että hän sai valitsijamiesten selvän enemmistön vaikka äänimäärässä hävisikin vastaehdokkaalleen. Ero hänen ja Clintonin välillä oli jopa suhteellisen selvä eli yli 2 %-yksikköä. Silti hän sai yli 80 valitsijamiestä enemmän. Tällainen lopputulos ei ole kovinkaan tavallinen, edellisen kerran näin kävi vuonna 2000 (jolloin vaalituloksen selvittäminen kesti yli kuukauden) ja sitä ennen kaksi kertaa 1800-luvulla. Muutaman vaalituloksen perusteella ei voi kuitenkaan väittää, että Yhdysvaltain vaalijärjestelmä olisi erityisen epäoikeudenmukainen ja että se tulisi muuttaa mahdollisimman pian.

Yhdysvaltin osavaltiot ovat hyvin erikokoisia. Kun Kaliforniasta valittiin 55 valitsijamiestä, seitsemän osavaltiota joutui tyytymään kolmeen kukin. Siksi vaalijärjestelmä on laadittu sellaiseksi, että se rajoittaisi hieman suurten osavaltioiden valtaa pienimpien kustannuksella. Silti yksin Kaliforniasta tuli yli 10 % valitsijamiehistä. Clintonille meni pääosa suurista osavaltioista, Trumpille taas melkein kaikki pienet. Koska republikaaneilla on selvä enemmistö kongressissa ja tulevaisuudessa myös korkeimmassa oikeudessa, ei ole realistista odottaa, että järjestelmä olisi muuttumassa.

Trumpin voitto ei perustunut kuitenkaan vain vaalimatematiikkaan, vaan myös ja ennen muuta erittäin hyvin onnistuneeseen vaalikampanjaan. Hän osasi, toisin kuin vastaehdokkaansa, puhutella paremmin suurta joukkoa äänestäjiä, luoda kuvaa että hän ymmärtää globaalin taloudellisen kehityksen heille aiheuttamat ongelmat ja että hänellä on myös niihin toimiva ratkaisu. Ja vaikka nuo ratkaisut eivät olleet aina realistisia, yhteisen kielen löytyminen tasoitti hänen tietään presidentiksi.

Trump osasi painottaa kampanjansa myös maantieteellisesti oikein. Hän suuntasi matkansa keskeisiin vaa’ankieliosavaltioihin, joista neljässä hän voitti alle prosentin erolla. Juuri noiden osavaltioiden – Wisconsinin, Michiganin, Pennsylvanian ja Ohion – voitot toivat hänelle tarvittavan enemmistön. Toki Trump tuli valituksi ennen muuta maan valkoisen väestön avulla – kaikissa erityisryhmissä Clinton sai häntä enemmän ääniä. Trumpin räväkät kannanotot yhdistettynä äänten jakautumiseen ovat aiheuttaneet sen, että hänen kansansuosionsa on nyt alhaisempi kuin yhdelläkään presidentillä virkakauden alussa.

Trumpilla onkin nyt, kun hän on toiminut tehtävässään noin kaksi ja puoli kuukautta, runsaasti haasteita. Hänen sangen joustava tapansa suhtautua tosiasioihin on aiheuttanut hämmennystä sekä Yhdysvalloissa että muualla maailmassa. Hän on ajautunut hakauksiin erityisesti eri tiedotusvälineiden kanssa – nimittely ja uhkailu eivät ole olleet omiaan edesauttamaan suhteiden normalisoitumista. Lupaus purkaa presidentti Obaman kauden päätökset esimerkiksi terveydenhuollossa ei olekaan muuttunut teoiksi niin helposti kuin oletettiin. Maahanmuuton rajoittaminen kohdentamalla se tiettyihin maihin on taas johtanut juridisiin ongelmiin, minkä vuoksi Trump on joutunut perääntymään.

Trumpin suorapuheisuus on aiheuttanut hämmennystä myös kansainvälisellä foorumilla. Euroopassa on ihmetelty hänen puheitaan taakanjaosta suhteessa Natoon. Mekaaninen puolustuspanostusta koskeva vaatimus ei huomioi riittävästi eri maiden erilaisia lähtökohtia. Uhittelu Euroopan vakauden kannalta tärkeimmälle maalle eli Saksalle ei ole kovinkaan viisasta. Taakanjaosta Nato:n jäsenten kesken on toki puhuttu jo kaksi vuosikymmentä, mutta ei tällaisin äänenpainoin. Toisaalta näyttää siltä, että Trump on jo ottamassa takaisin näitä vaatimuksia.

Erityisen paljon on keskusteltu Trumpin suhteista Venäjään – varsinkin kun näyttää ilmeiseltä, että Venäjä on pyrkinyt erilaisin keinoin vaikuttamaan vaalitulokseen, joskaan ei välttämättä Trumpin tieten. Spekulaatiot suurvaltasuhteiden parantumisesta sekä Trumpin ja Putinin huipputapaamisesta näyttävät kuitenkin laantuneen sen jälkeen, kun Yhdysvallat puuttui aikaisempaa konkreettisemmin Syyrian tapahtumiin. Syyrian presidentin määräämä isku kapinallisia vastaan kemiallisin asein johti siihen, että Yhdysvallat teki voimakkaan ohjusiskun Syyrian lentotukikohtaan. Venäjä on tuominnut teon, mutta sen kritiikin voimaa heikentää merkittävästi se, että se on itse estänyt YK:n kaikki toimenpiteet kriisin ratkaisemiseksi. Se on joka tapauksessa ilmeistä, että Venäjän ja Trumpin kuherruskuukausi on ohi jo runsaan kahden kuukauden jälkeen.

Yhdysvalloilla on edelleen ratkaisematta myös sen kannalta tärkeä suhde Kiinaan. Presidentti Xin vierailu Yhdysvaltoihin saattaa kuitenkin luoda edellytyksiä suhteiden parantumiselle. Moni kiistakysymys on kuitenkin vielä ratkaisematta erityisesti kaupankäynnin alueella. Myös Pohjois-Korean ydinaseohjelman jatkuminen on haitannut Kiinan ja Yhdysvaltain suhteita. Olennaista kuitenkin on, että monista erimielisyyksistä huolimatta maiden kahdenvälinen vuoropuhelu on jatkunut.

”Elämme mielenkiintoisia aikoja”, kuten Isä Nitro keväällä television Putous-ohjelmassa useaan kertaan totesi. Presidentti Trumpilla on aikaa runsaat puolitoista vuotta osoittaa kelvollisuutensa hoitaa tehtäväänsä. Mikäli hapuilu ja tempoilu jatkuvat ja mikäli yhteistyö Yhdysvaltain sisällä takkuaa yhä keskeisten toimijoiden kanssa, on mahdollista, että hänen kansansuosionsa säilyy alhaisena. Silloin myös republikaanit joutuvat harkitsemaan suhdettaan Trumpiin. Marraskuun 2018 välivaaleissa ratkaistaan se, pystyykö presidentti Trump jatkamaan virkakautensa loppuun selkeän kongressienemmistön varassa. Joka tapauksessa on selvää, että menneiden vuosien suhteellisen vakaa kausi – terrorismin aiheuttamista haasteista huolimatta – maailmanpolitiikassa loppuu ja siirrymme jälleen kerran uuteen epävarmuuden kauteen, jossa myös Suomen asema käy taas nykyistä vaikeammaksi.

Kommentit

Ole ensimmäinen kommentoija!

Kommentoi

Vain rekisteröityneet voivat kommentoida.

Jos et ole vielä rekisteröitynyt ja haluat kommentoida, rekisteröidy tästä sivustolle.
Jos olet jo aiemmin rekisteröitynyt, kirjaudu sivustolle.

Julkaistu 10.04.2017